Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Näkymättömät langat sitovat Karjalaan

Mynämäen Vanhalla yhteiskoululla avattiin perjantaina Koton Karjalas – muistoja Metsäpirtistä -näyttely, jossa pietarilainen taiteilija Evgenia Golant tuo kotiseutunsa Metsäpirtissä jättäneiden tarinoita taiteen kautta kaikkien nähtäväksi. Komarovossa (entinen Kellomäki) asuva taiteilija oli nelisen vuotta sitten Raumalla nähnyt valokuvan, joka esitti suomalaisia miehiä lähdössä talvisotaan. Sitten hän tapasi naisia, jotka olivat lapsena joutuneet jättämään kotinsa Karjalassa, ja hänessä heräsi kiinnostus tutustua ihmisten kohtaloihin ja paikkoihin, joista he olivat lähteneet. Golant sai vuonna 2015 Koneen Säätiöltä apurahan Talvisota-projektiin, ja on sen aikana tavannut yhteensä 14 ihmistä Helsingistä ja Mynämäestä. Mynämäessä nyt lokakuun ajan esillä oleva näyttely on projektin ensimmäinen. – Venäjällä ”talvisota” on aika tuntematon käsite. Jopa ihmiset, jotka nyt asuvat Karjalan kannaksella eivät välttämättä tiedä asuinpaikkansa historiaa. Itselleni on avautunut niin paljon uutta näiden evakkojen kohtaloista, että halusin kertoa nämä tarinat heidän omalla maaperällään, hän kertoo. Näyttelyllä hän haluaa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, ettei enää tulisi sotia eikä kukaan menettäisi talojaan tai kotiseutuaan.   Ihmisiä tavatessaan Evgenia Golant pohti erityisesti sitä, mikä saa heidät käymään yhä uudelleen entisessä Metsäpirtissä, koskettamassa talon perustuksesta jäänyttä kiveä ja hoitamassa hautoja sekä pystyttämään muistomerkkejä ja järjestämään juhlia. – Miksi näkymättömät langat sitovat heitä maahan, jossa he tai heidän vanhempansa syntyivät? Miksi nämä langat eivät katkea ajan myötä, vaan koko ajan vahvistuvat?, Golant kysyy, ja kertoo ihailevansa projektissaan näitä lankoja ja ihmisiä. Haastateltavia hän löysi Saaren kartanon Pirre Naukkarisen ja Mynämäen kulttuuritoimen Viktoria Kulmalan avulla. Mynämäen näyttelyprojektissa olivat mukana Aila Martelius-Mäkelä , Kirsi Lehtovaara , Hillevi Myöhänen , Sirpa Arola , Sylvi Mäkinen , Salli Rastas , Kari Ahtiainen ja Markku Lemmetti .   Haastattelujen lisäksi Golant myös kävi useaan otteeseen Karjalassa tutustumassa paikkoihin. – Olin kovasti otettu siitä, millaisella lämmöllä he ottivat minut vastaan ja jakoivat koskettavat tarinansa kanssani. Yritän töitteni avulla tuoda esiin heidän tarinoidensa koko tunnekirjon, hän toteaa.   Näyttelyn avajaisissa Metsäpirtti-järjestöjen puolesta vieraat tervetulleeksi toivottanut Aila Martelius-Mäkelä toteaa karjalaisille olevan tärkeää, että nuoremmat sukupolvetkin kiinnostuisivat ja paremmin ymmärtäisivät lähihistoriaamme ja sen vaiheita. – Arvostamme erityisesti sitä, että rajojemme ulkopuolellakin asuvat ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita meistä ja meidän kohtaloistamme eri elämänvaiheissa. Maalausten lisäksi näyttelyssä on paljon teoksia, jotka taiteilija on toteuttanut piirtämällä haastateltujen muistoja nyky-Karjalasta otettujen valokuvien päälle.     Näyttelyssä on myös konkreettisia muistoja, metsäpirttiläisiltä yksityishenkilöiltä lainattuja esineitä.   Yhden tarinan kertoo Kari Ahtiaisen isän enon Viljamin herätyskello. – Hänellä ei ollut taskukelloa, rannekellosta puhumattakaan, joten hän käytti herätyskelloa peltohommissakin, Ahtiainen kertoo.     Salli Rastas kertoo yllättyneensä, miten ison osan näyttelystä oma tarina sai. Golantin teoksissa hän pitää erityisesti siitä, että vaikka pohjana on valokuva, niissä on paljon omaa ja myös yllätyksellisyyttä. – Mietin esimerkiksi tuota kirkon kuvaa, kun eihän siellä oikeasti ole sen lähellä mitään vettä, mihin se heijastuisi. Mutta työ kuvaakin hyvin sitä, miten kaikki kääntyi silloin ylösalaisin, Rastas tulkitsee.   Näyttely on avoinna vanhalla yhteiskoululla 30.10. asti ma–ke klo 11–13. Kahden ensimmäisen näyttelyviikon aikana maanantaisin ja tiistaisin on myös pianomusiikkia Marianna Peltosen soittamana.