Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Hyvät geenit pitkän iän salaisuus

Henriikan palveluasumisyksikössä Nousiaisissa asustavalla Senni Sariolla riittää juttua. Tahtia ei haittaa, vaikka pirteä seniorikansalainen täytti hiljattain pyöreät 100 vuotta. – Kyllä tämä on ihmeiden ihme, että 100 vuotta tuli täyteen. Paljon sukulaisia ja ystäviä on jo nukkunut pois. Olen varmaankin perinyt hyvät geenit enkä ole paljon sairastellut. Olen elänyt tasaista elämää. Lääkkeitä on vain vähän ja joskus lääkäri sanoi, että kaikki arvot ovat niin kuin nuorilla, Sario myhäilee. Sario on syntyisin Vehmaan Saarikkalan kylästä. Maatilalla riitti töitä lapsuus- ja nuoruusvuosina. – Tein raskaitakin töitä pellolla ja metsässä, kun veljet olivat sodassa. Töihin oli tartuttava, kun nuorin veli oli vasta kouluikäinen. Vuonna 1957 tuli muutto Mynämäen Korvensuuhun. – Siellä oli pieni kasvimaa ja paljon omenapuita. Matka jatkui puolivalmiiseen rinnetaloon Maskun Humikkalaan ja sieltä vappuna 2011 Henriikan palveluasuntoon. – Kun voimat olivat sellaiset, ettei kotona enää jaksanut, niin apua piti hakea. Pitkän aikaa oli kova koti-ikävä. Nyt Sario elää tyytyväisin mielin asunnossaan Henriikassa. Ikkuna avaa näkymän Henrikin koulun pelikentälle. – Kyllä tässä katselen, kun nuoret pelaavat ja talvella luistelevat. Henriikan hoitajat ovat kivoja ja avuliaita, mutta ruoka on vähän liian nykyaikaista. Kotiruokaa kaipaan. Muuten tämä on hyvä paikka, kun passataan ja palvellaan. Seitsemän vuoden jälkeen täytyy sanoa, että täältä saa kaiken avun ja kaikki asiat hoidetaan. Sario kehuu myös Henriikan ohjelmatarjontaa. – Kaikenlaista järjestetään. Täällä on hartaushetkiä ja laulutilaisuuksia. Esiintymässä ovat käyneet kuorot, Mikko Litmanen, Joel Hallikainen ja monet muut. Toiminnan järjestämisessä Anu Oikari on tärkeä ihminen. Vaikka satanen on jo takana, niin edelleen Senni Sario kulkee Henriikassa rollaattorin kanssa. – Pyörätuoli häämöttää. Onneksi olen saanut hyvää kuntoutusta Maskun Axonissa ja nyt täällä Henriikassa. Kun itsekin jumppaan, niin vielä jalka nousee, Sario sanoo. Sario arvelee, että positiivinen elämänasenne on oiva apu ikäihmiselle. – Yritän pärjätä ja saada ajatukset parempaan suuntaan. Jotakin kertoo Sarion motto: ”Vain yksi päivä on tärkeä. Eiliselle emme mitään enää voi ja huomisesta emme tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää”. – Lisäksi olen vähän humoristinen ja välillä naureskelen tyhjästäkin. Senni Sario on aina ollut kova käsityöihminen. Monet oman käden tuotokset koristavat nykyistä kotia Henriikassa: niistä näyttävin lienee ilman kangaspuita työstetty ryijy. – Käsitöihin olen upottanut suruni, kipuni ja myös iloni, Sario toteaa. Sario korostaa, kuinka tärkeää on se, että ystäviä ja sukulaisia on lähellä. – Lähiomaiset ovat tärkeitä. Olen ollut paljon sukulaisten lapsia hoitamassa. Sario poimii menneiden vuosikymmenten muistoista varsin erikoisen tapahtuman vuodelta 1936: hän voitti Mietoisten maamiesseurantalolla järjestetyistä arpajaisista henkilöauton. – Se oli Studebaker. Kyllä oli aikamoista menoa kylillä iltaisin, kun muuten autoja ei kovin paljon ollut. Veli ja siskon mies sillä opettelivat ajamaan.