Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Yksin jättäminenkin on kiusaamisen yksi muoto

Aina niin puhutteleva ja liian monen arkea koskettava aihe on kiusaaminen. Asia, josta puhutaan, mutta samaan aikaan sen edessä ollaan kädettömiä eikä toisaalta uskalleta nostaa kissaa pöydälle tai tarttua härkää sarvista. On helpompaa katsoa toiseen suuntaan kuin olla jotain mieltä tai ylipäätään tunnustaa ongelman olemassaolo. Aivan kuin kiusaamisen todeksi tuleminen olisi jonkun syytä, lähinnähän se on seuraus ja monien asioiden summa. On sitten kyse henkilökemioiden yhteensopimattomuudesta, valta-aseman väärinkäytöstä, mielipiteiden ristiriitaisuuksista, elämänkatsomuksellisten asioiden riitelystä tai jostain muusta pienestä mikä hiljaa muuttaa muotoaan. Maaperä luo pohjan jollekin mikä kasvattaa juuriaan salakavalasti. Jollei kukaan uskalla puuttua ajoissa voi pienestä alkunsa saanut muuttua joksikin mitä on enää myöhemmin vaikeaa lähteä korjaamaan. Koulukiusaaminen on aiheena tuttu ja monelle omakohtainen. Jollei itse olla jouduttu kiusaamisen uhriksi niin ainakin tiedossa on joku, jota on kiusattu. Moni on ollut hiljaisen hyväksyjän, sivustaseuraajan roolissa. Omalta osaltaan ollut mahdollistamassa sen, että kiusaaminen on voinut jatkua. Koulukiusaamisesta puhutaan paljon ja sen kitkemiseksi tehdään tämän päivän kouluissa paljon työtä. Ei vielä riittävästi eikä kaikilta osin oikeanlaista, mutta yritys on hyvä. Toisinaan myöskin sotketaan käsitteet kiusaaminen ja sanaharkka. Kiukustuminenkin on tunne siinä missä ilo ja nauru. Joskus kiukku tulee tunteena, kun taustalla tapahtuu jotain liikaa. Silloin asian käsitteleminen kiusaamisena ei vie mitään mihinkään suuntaan. Henkilökemiat, ihmisten elämänkaarten eri vivahteet ja kokemuksiin liittyvät tekemisen mallit elämänopin ja muun opitun kanssa muodostavat työpaikoille coktailin, josta on lähes mahdoton selvitä ilman jonkinlaisia konflikteja. Esimiehillä on merkittävä rooli. Liian monet esimiesasemassa tai johtoportaassa olevat piiloutuvat liian helposti näyttöpäätteen ja paperipinojen taakse paeten vastuutaan kentällä tapahtuvasta. Vaikka tietävät riskitekijöiden olemassaolosta ja voisivat niihin puuttua niin puuttumisen sijaan pyritään lakaisemaan syntyneet ongelmat maton alle, vaientamaan se joka asioita esille nostaa. Siinä kohtaa, kun joku astelee johtajan ovelle ja kertoo tulleensa kiusatuksi, ollaan jo hyvin syvissä vesissä. Ei ole helppo tunnustaa ääneen sitä, ettei selviä yksin ja tarvitsee apua. Tällaisessa tilanteessa ihmiselle usein vastataan, että koita pärjätä tai vähätellään asiaa. Väistellen katsetta kannustetaan olemaan hiljaa ja hymyilemään vaan entistä leveämmin. Kannustetaan yrittämään enemmän itse siihen suuntaan mistä päälle syljetään tai selkää käännetään. Jos väitetään, että tilanne siitä sitten itsellään asettuu ollaan jo menty pahasti metsään. Joku väsyy, joku nousee taisteluasemiin. Joskus ei lähteminenkään ole huono vaihtoehto kiusatuksi tulleen kannalta. Muistamisen arvoista on se, että kiusaajan käytös ei muutu niin kauan kun se hammasta purren sallitaan. Petri Jalo Maskun SDP:n puheenjohtaja