Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Taka-Paijulan tuulimylly sai uudet siivet Nousiaisissa

Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen museomäellä seisova vanha Taka-Paijulan tuulimylly uudet siivet ja siipiakselin viime kesän talkoissa. Akselin veistäminen on vaativaa puuhaa. Ensinnäkin on löydettävä tiheäsyinen, suora mänty. Kun se on kaadettu, on materiaalin kuivuttava ainakin vuoden päivät. Sitten on löydettävä mies, joka hallitsee hirsityön niin, että uudesta akselista tulee vanhan tarkka kopio. On tärkeää, että akseli siipineen ja hammasrattaineen on tasapainossa. Kun mylly on 262 vuotta vanha ja kun se yhä on suhteellisen hyväkuntoinen, voidaan olettaa sen kaikkien osien toimineen moitteettomasti ja tasapainoisesti. Uusi akseli on ties kuinka mones kopion kopio, mutta on tärkeää, että korvaavia osia rakentaessa noudatetaan nöyrästi sitä mallia, jonka tiedetään koneessa toimineen. Raisiolainen Matti Ihander veisti uuden akselin viime kesän aikana. Juha Lehtola kaatoi ja lahjoitti akselipuun kotiseutuyhdistykselle edellisenä vuonna. Jarno Sainio oli valmistanut siivet jo pari vuotta aikaisemmin vanhan mallin mukaan ja osittain vanhaa materiaaliakin käyttäen. Siipiä nikkaroidessa on tärkeää valita hyvät tiheäsyiset ja suorat ruodepuut sekä hyvin ohutta lautaa ja rimoja siiven lapoja varten. Talkooväkenä olivat Juha ja Matti Saarinen , Juha Lehtola, Seppo Lundgren ja Sulho Malminen . Naisväki hämmästeli ja filmasi taustalla, kun autoilija Timo Virtanen sujuvasti ohjasi lähes puolen tonnin painoisen akselista ja yhdestä siipiparista koostuvan taakan paikalleen. Museon päärakennuksen tuvassa Seija Valtonen tarjoili talkoolaisille harjannostajaiskahvit. Pöydän ääressä keskusteltiin työn seuraavista vaiheista: hammasrattaan kiinnityksestä akseliin, siipien tervaamisesta ja koko myllykoneiston osien kokoamisesta takaisin sellaiseksi kuin se on ollut valistuksen ajasta lähtien. Suomessa lasketaan olevan vielä lähes 700 tuulimyllyä. Niitä on neljänlaisia: puisia ovat Taka-Paijulan myllyn kaltaiset jalkamyllyt, harakkamyllyt ja mamsellimyllyt. Puiset myllyt ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 1800-luvulta, kun taas vanhimmat nk. amerikkalaisista tuulimyllyistä eli teräksestä rakennetuista tuulipumpuista lähestyvät vasta 100 vuoden ikää. Taka-Paijulan mylly on rakennettu vuonna 1756. Toistaiseksi tiedossa on 18 tuulimyllyä 1700-luvulta. Vanhin näistä on Hailuodossa. Se on rakennettu vuonna 1712. Kaikki muut ovat Varsinais-Suomen pohjoisessa saaristossa ja rannikkoalueella. Nämä myllyt ovat keskenään rakenteeltaan ja yksityiskohdiltaan hyvin samantapaisia, vaikka niiden rakentamisvuodet ovat 70-80 vuoden ajalta alkaen 1732. Myös 1800-luvun alkuvuosikymmenellä on vielä rakennettu samaan tyyliin. Näitä on toistaiseksi löytynyt kolme kappaletta ja lisäksi on löytynyt viisi samanlaista tuulimyllyä, joissa ei ole vuosilukua. Myllyjen yhteneväisen muotokielen voisi olettaa viittaavan samojen mestareiden, ehkä myllynrakentajasuvun tuotantoon, mutta näiltä osin on tutkimus vielä aivan alussa. Joka tapauksessa säilyneet tuulimyllyt ovat aikansa valioita, erityisen huolellisesti ja hyvistä materiaaleista rakennettuja. Hienot koneet ovat aina olleet omistajiensa ylpeyden aiheita ja nämä myllyt ovat olleet myös ahkerassa käytössä jopa toiseen maailmansotaan asti. Siksi niitä on hoidettukin niin hyvin, että vieläkin voidaan hämmästellä niiden nerokasta tekniikkaa ja kaunista käsityötä Nousiaisten lisäksi seitsemässä museomyllyssä: Yläne 1760-luvulta, Vehmaa 1786, Skräbböle Paraisilla 1786, Reppuniemi Pöytyällä 1806 sekä vailla vuosilukua olevat Taivassalon, Rymättylän ja Naantalin museomyllyt. Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen mylly on kokonaisuutena aidoimmassa kunnossa. Muut myllyvanhukset ovat yksityisomistuksessa alkuperäisillä sijoillaan pihapiirien tuntumassa.