Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Mynämäkeläisille heitetään kyläilyhaaste

Mynämäen kunta ja Koneen säätiön Saaren kartanon residenssi haastavat pohtimaan millaisia naapureita olemme ja kutsumaan naapureita myös kylään. Aihetta käsitellään ensin lauantaina 13.10. klo 12–15 Naapuruus-keskustelussa Mynämäen lukion salissa ja sunnuntaina 14.10. konkreettisesti kyläilemällä Kutsu naapuri kylään -päivän merkeissä. Ajatus lähti kehittymään, kun residenssin Saarekkeessa kyseltiin keväällä yleisöltä, millaisia tapahtumia kaivataan. Yleisöltä tuli kommentti, että kunnan toivotaan järjestävän korkeatasoisia keskustelutilaisuuksia, kuten aiemmin on pidetty esimerkiksi Lizelius-teemalla. – Asiasta innostuttiin, koska onhan Mynämäki ollut ja on edelleen vahva kulttuuripitäjä. Meillä on ollut valmistelutoimikunnassa mukana myös Wirmo-Seura, kunnan kulttuuritoimi ja idean heittänyt Anita Julin, kertoo Mynämäen kasvatus- ja sivistysjohtaja Laura Päiviö-Häkämies .   Lauantain keskustelua alustaa professori Laura Kolbe puheenvuorollaan Naapuruus – kenen kulttuuria? Minkä varaan omakuvamme rakentuu ja mitä naapuruus on ollut eri aikakausina? Tilaisuuden avaa kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Myllymäki ja paneelikeskustelua vetää kunnanvaltuuston puheenjohtaja Juuso Alatalo . Keskustelussa Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio , Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies , kotitalouden lehtori ja sukutilan emäntä Riikka Antola , paikallisen kotiseutuyhdistyksen Wirmo-Seuran perinnevastaava Juhani Heino sekä Mynämäen kunnanjohtaja Seija Österberg keskustelevat muun muassa siitä, minkälaisena naapuruus näyttäytyy valtamedian näkökulmasta, miten varsinaissuomalaiset asukkaat toivottavat muuttajat tervetulleiksi sekä millaisia naapureita Mynämäessä ollaan. Paneeliin johdattavat Saaren kartanon toiminnanjohtaja Leena Kela ja yhteisötaitelija Pia Bartsch .     Tapahtuman lopussa tarjotaan kakkukahvit naapuruuden kunniaksi. Tapahtumaan pyydetään ilmoittautumaan 11.10. mennessä osoitteeseen: liisa.iso-kouvola@mynamaki.fi. – Ilman ilmoittautumistakin saa paikalle tulla, mutta sitä toivotaan siksi että osaamme varata oikean määrän kakkukahvia ja tuoleja. Tilaisuuteen voi tulla vain kuuntelemaan, mutta yleisö voi myös osallistua keskusteluun, toteaa Päiviö-Häkämies, ja muistuttaa, että tervetulleita ovat muutkin kuin mynämäkeläiset.   Sunnuntaina kuntalaisten toivotaan sitten ryhtyvän käytännön toimiin eli kyläilemään toistensa luona. Koska kyläilykulttuuri on entisaikoihin verrattuna hiipunut, kunta ja Saaren kartano tarjoavat oivan keinon sen elvyttämiseen: Jakoon tulee kutsukortteja, joihin voi täyttää nimen, osoitteen sekä sopivan kyläilykellonajan ja viedä kutsu valitsemansa naapurin postilaatikkoon. Ja sitten vain pannu kuumaksi ja vieraita odottelemaan. Kortteja pyritään saamaan mahdollisimman moneen paikkaan, mutta ainakin niitä on saatavissa kirjastosta, kunnanvirastosta ja Hani-hallista. – Ja voihan sitä ilman korttiakin kutsua, vaikka tekstiviestillä, vinkkaa Päiviö-Häkämies.   Leena Kelalle sysäyksen kyläilypäivä-idealle antoi omakohtainen kokemus. – Asumme ihan Mynämäen keskustassa ja naapurissa on kerrostalo. Yhden asukkaan kanssa on vaihdettu joskus aina muutama sana, kun hän on nähnyt meidät pihalla touhuamassa. Sitten aloin miettiä, että miksi en ole koskaan kutsunut häntä kahville, ja että saako niin edes tehdä?, Kela kertoo.   Hän arvelee monen muunkin ajatelleen naapuristaan samoin, joten kyläilyn tempauspäivä antaa nyt luvan esittää se kyläilykutsu. – Itseäni kiinnostaa kovasti se, miten niin sanotut kanta-mynämäkeläiset ja muualta muuttaneet tutustuisivat toisiinsa vielä paremmin. Itse olen asunut täällä nyt seitsemän vuotta. Aluksi tuttava sanoi meille, että tervetuloa, mutta menee sitten viisi vuotta ennen kuin teille aletaan puhua. Ei onneksi mennyt niin kauan, Kela nauraa. Laura Päiviö-Häkämies muistuttaa, ettei tempauksella kuitenkaan haikailla aikaa, jolloin kuka tahansa milloin tahansa tupsahti kylään. – Mutta voisi kyläily silti olla nykyistä laajempaa. Minulla on iäkäs isä, joka asuu edelleen kotona, ja on ollut ilo huomata, että on ihmisiä, jotka piipahtavat siellä käymässä. Lapsilla kyläily on melko spontaania, mutta aikuisille on ehkä tullut liian suuret paineet siitä, että pitää olla kauheasti tarjottavaa. Kupponen kahvia on hyvä jäänrikkoja, mutta Päiviö-Häkämies ja Kela toivovat, ettei kyläilyistä otettaisi liikaa paineita. – Eikä kyläilyn tarvitse johtaa ystävyyteen, vaan se voi olla kevyttä ja huoletonta, Kela muistuttaa. Naapurien tuntemisella voisi olla asumisviihtyvyyteen syvällisempikin merkitys: – Turvallisuushan on se, joka tässä ajassa järkkyy. Voisiko turvallisuudentunnetta vahvistaa sillä, että naapurit tulisivat edes hyvänpäiväntutuiksi?, Kela kysyy.