Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Rukoushuoneesta vapaa-ajan asunto pieteetillä remontoiden

Terhomatti Hämeenkorpi istuu Mynämäen vapaa-ajanasuntonsa, Karjalan entisen rukoushuoneen terassilla, lukee kirjaa ja vilkaisee välillä Karjalankyläntiellä ohi vilahtavia autoja. – Tämä on ehdottomasti mielipaikkani täällä, hän toteaa.   Hämeenkorpi on rovasti emeritus, mutta se ei vaikuttanut siihen että vapaa-ajanasunnoksi löytyi juuri rukoushuone. Toki rakennuksen historia edesauttoi kiinnostuksen heräämistä. – Onhan tässä tiettyä hauskuutta, hän naurahtaa. Rukoushuone osui silmiin vuonna 2012, kun Hämeenkorpi ajeli vaimonsa kanssa kesäreissulla teitä, joita ei oltu ennen ajettu. Syyskuussa hän kävi Tampereella SLEY:n kanssa neuvottelemassa, ja kauppakirjat rakennuksesta irtaimistoineen ja tontteineen allekirjoitettiin joulukuussa.     Remontissa meni viitisen vuotta. Hämeenkorvella oli periaate, että julkisivu säilyy mahdollisimman muuttamattomana ja että sisällä toteutetaan uudistuksia vanhaa kunnioittaen. Ulkona kaadettiin ensitöiksi ongelmapuut, jotka pilkottiin polttopuiksi. Niitä tarvitaankin, sillä Hämeenkorpi korjautti savuhormit, muurautti isoon saliin pönttöuunin ja niin sanottuun saarnaajan huoneeseen tiilimuuratun kamiinan. Tarjoiluhuoneessa lämmittää Porin Matti. Verkkosähkön hän katkaisi talosta 2017 ja hankki kellariin aggregaatin. Keittiössä hella ja jääkaappi toimivat kaasulla. Talon itäpäätyyn porattiin 81 metriä syvä porakaivo. Talossa on alunperin ollut tiilikatto, joka on korvattu peltikatolla 1974. Se on vieläkin rakennuksen kattona. Vedenpoistoa parannettiin räystäskouruilla, syöksytorvilla ja salaojilla. Välikaton lämpöeristystä on parannettu ekovillalla. Ulko-ovet on uusittu ja pihaa sorastettu. Sisällä talossa suurin muutos on salin länsipäätyyn rakennetut kaksi huonetta, makuuhuone ja kirjasto. Istumapaikkoja salissa on edelleen noin 35 hengelle. Lattiat maalattiin niin sanotulla talonpojansinisellä. Myös ikkunanpokat on maalattu, samoin talon ulkoseinässä oleva risti.   Kalustuksessa on rukoushuoneen alkuperäistä esineistöä, muun muassa vanha harmooni, Olga Laineen maalaama puinen kassalipas ja puhujapöntön etureunasta peräisin oleva Kristus-monogrammi.   Seinille ripustetuissa tauluissa on Hämeenkorven elämän kirjoa, muun muassa maalauksia kuudesta seurakunnasta, joissa hän on palvellut. Edellisessä asunnossa, isossa maalaistalossa Kristiinankaupungissa, oli kuusi metriä kirjahyllyseinää. Kirjoista on nyt karsittu tänne tärkeimpiä, muun muassa Mannerheim-kirjallisuutta sekä historia-, matka- ja kaunokirjallisuutta. Seinäkello on muisto lapsuudenkodista Alavieskasta.   Nuoruudesta, opiskelurahojen tienaamisesta, kertovat niin taideakatemian opiskelijan tekemä alastonmallipiirros kuin Ruotsista romuraudan sulattamosta mukaan lähtenyt varoituskyltti. – Elämä on sitä sorttia, että monenlaista täytyy tehdä, Hämeenkorpi summaa.   Kuluvan vuoden kesäkuussa, remontin päätyttyä, Hämeenkorpi piti kutsuvieraille rukoushuoneen ”uuden tulemisen avajaiset”. Hän arvelee lähiympäristön suhtautumisen olevan ilmeisen myönteinen sille, että tyhjillään ollut rakennus on nyt pelastettu rappeutumiselta. Vieraatkin Terhomatti Hämeenkorpi toivottaa tervetulleeksi. – Kun näkee pyörän tai auton talon edessä, sisään saa tulla. Muutama sentään on jo uskaltautunutkin. Hämeenkorpi nauttii vapaa-ajanasunnollaan erityisesti luonnonrauhasta ja lähistöltä löytyvistä erinomaisista pyöräilyreiteistä.