Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Nihattulan markkinat Mynämäessä

Mynämäen Nihattulan kylässä vanhan valtatien varressa oli vuosimarkkinoita vielä 1800-luvun alussa. Niille saattoi odottaa kuljetettavan myytävää niin lähiseudun kalastuspaikoilta kuin etäältä sisämaastakin. Maanmittari Olof Mört kartoitti 1690-luvulla Mynämäen Nihattulan kylää ja sen ympäristöä. Markkinakenttää hän ei silloin paperiinsa erikseen merkinnyt, mutta jo viimeistään samalla vuosikymmenellä Nihattulassa pidettiin markkinoita. Mynämäessä on arveltu olleen markkinoita jo keskiajalla. Sittemmin vuoden 1608 ruotsinkielinen almanakka tiedotti elokuun kymmenennen eli Laurin päivän kohdalle kuuluvista Mynämäen markkinoista. Ja Mynämäessä pidettiin helmikuun toiseen päivään eli kynttilänpäivään liittyviä talvimarkkinoita kumminkin jo 1620-luvulla. Markkinapaikka oli Mynämäessä varhain kirkonmäellä. Sitten se siirtyi 1600-luvulla tarkemmin tuntemattomana aikana vähän matkaa pohjoiseen Nihattulaan. Ehkä siirron pääsyy oli yksinkertaisesti, että koetettiin estää markkinapaikkaa tuottamasta kivikirkolle palovaaraa. Muualla ainakin Loimaalla markkinapaikkaa on merkitty siirretyn kirkon luota palovaaran vuoksi. Markkinaväkeä liikkui Nihattulan Moision, Pohjalaisen ja Härkälän taloissa ja niiden lähistöllä. Niitä taloja on mainittu markkinoihin liittyvissä käräjäpöytäkirjoissa. Markkinaväkeä kävi niiden huoneissa sisällä helmikuun talvisäillä ja kesälläkin. Talojen vanhat tontit olivat valtatien varrella. Niiden sijaintien perusteella markkinapaikka olisi ollut nykyisten Häävuorentien, Hääväläntien ja Sepänmäen välillä ja niillä tienoin. Mynämäen markkinakauppa otettiin vuonna 1786 huomioon päätettäessä tieyhteyden parantamisesta Rymättylän ja Oripään välillä. Huomioitiin sitäkin, että Mynämäen markkinapaikalta tarvittiin yhteyttä sekä sisämaahan että merenrannan silakanpyyntipaikoille. Rekikeleillä kylläkin oli hangille tehtyjä talviteitä käytettävissä. Talviteitse Mynämäkeen voitiin kuljettaa vaikkapa satakuntalaista tervaa; yksikin tervan myyjä Euran pitäjän Lellaisista teki kauppaa Nihattulan markkinoilla helmikuussa 1749. Nihattulan markkinoilla taisi myytävänä olla kaikkiaan melkoisen monenlaisia kaupunkien verstaiden ja maaseudun tuotteita. Niistä kokosivat kaiketi Naantalista saapuneet tullinkantajat hyvänlaiset summat tullimaksuina. Markkinoilla, vaan ei kumminkaan kaikilla, täytyi maksaa osa kauppatavaroiden arvosta maatullina. Käräjille tuotiin tappelujuttuja Nihattulan markkinoilta käsiteltäväksi, mutta ei läheskään kaikkina vuosina. Yhdessä käsittelyssä vuonna 1745 tuli pöytäkirjaan, että sakotettiin verihaavan lyömisestä, mutta ei samalla markkinarauhan rikkomisesta. Huomautettiin, että Nihattulan markkinoille nimenomaan ei oltu kuulutettu silloin markkinarauhaa. Asetus keväältä 1733 määräsi, että päihtyminen olisi vähintään viiden hopeataalarin sakoilla rangaistavaa. Seuraavana syksynä muutamia markkinamiehiä oli Mynämäessä käräjillä vastaamassa siitä, että olivat olleet Nihattulassa kesämarkkinoilla humalapäissään. Näille vastaajille määrättiin sakot, ehtona, että jos niitä ei makseta, on rangaistavan istuttava jalkapuussa. Nihattulan markkinamiehiä oli samantapaisesta syystä käräjillä myöhemminkin, mutta ei usein. Asetus ylipäätään taisi kaikkialla ajan oloon jäädä vähälle huomiolle. Vuonna 1801 Turun läänistä lakkautettiin kuninkaan määräyksellä useita markkinoita. Niiden lakkautusten oli määrä tulla voimaan heti. Muun muassa Nihattulassa ei sitten enää voitu luvalla pitää markkinoita. Kuitenkin vielä ainakin vuonna 1804 on helmikuun markkinoita Nihattulassa pidetty. Mynämäessä oli vuosina 1802-1821 lupa pitää kuitenkin yksiä vuosimarkkinoita syyskuun lopulla. Silloin Mynämäen markkinapaikkana oli jokiranta Lauttanpäässä Mietoisten kappelin alueella. Lauttanpäässä markkinoita oli ollut 1700-luvulla, sen lähellä Hietamäessä jo 1600-luvulla. Aikoja myöhemmin Mynämäessä oli toripäiviä. Niitä oli määrä pitää esimerkiksi vuonna 1900 kunnan talon luona viikoittain perjantaipäivinä. Esa Laukkanen