Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Tainiolassa ensimmäiset 100-vuotisjuhlat

Mynämäessä Palvelutalo Tainiolassa vietettiin tiistaina  Irja Kaasisen  100-vuotisjuhlia, jotka olivatkin palvelutalosäätiön vajaan parinkymmenen vuoden toiminnan aikana ensimmäiset lajissaan. Irja Kaasinen on muuttanut Tainiolaan runsas vuosi sitten Suomussalmelta. Muuton mahdollisti eduskunnan vuonna 2011 hyväksymä laki, jonka mukaan kotikunnassa laitoshoidossa oleva vanhus voi muuttaa toiseen kuntaan. – Se laki oli yksi pelastus, toteaa Irjan poika Sakari Kaasinen . Irja Kaasinen asui vielä pari vuotta sitten yksin kotonaan Suomussalmella. Näkö alkoi olla huono ja jalat heikot, joten loppukesästä 2016 päätettiin, että apua tarvitaan, ja hän pääsi Kainuun soteen kotihoidon piiriin. – Sitten minulle soitettiin syyskuun lopulla että äiti on löytynyt lattialta kaatuneena ja viety terveyskeskukseen. Lähdin sinne hoitamaan asioita, ja aikamoiset neuvottelut oli saada äiti ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Kolmen kuukauden odotuksen jälkeen hän sai paikan hoitokoti Jalonkoskesta. Asunnosta Suomussalmella päätettiin luopua. Samalla meni tukikohta, josta käsin Sakari Kaasinen oli käynyt Mietoisista 750 kilometrin päästä hoitamassa äidin asioita.   Niinpä hän käynnisti vuosi sitten kesäkuussa prosessin äidin saamisesta lähemmäs, ja otti yhteyttä Perusturvakuntayhtymä Akselin sas-koordinaattoriin. Heinäkuun alkupuolella tuli tieto, että siirto on hyväksytty, ja paikaksi ehdotettiin Tainiolaa. – Kävimme vaimon kanssa tutustumassa ja siltä istumalta päätettiin hyväksyä paikka. Muuttopäivä sovittiin elokuun alkuun, kalustettiin täällä huone mieleiseksi äidin ohjeiden mukaan. Omaisena olen ollut tyytyväinen paikkaan, tämä on turvallinen ja tasokas ja henkilökunta ammattitaitoista, Sakari Kaasinen kiittää. Tyytyväinen on myös Irja Kaasinen. – Pelkkää hyvää sanottavaa on, olen oikein tyytyväinen omaan huoneeseen ja hoitoon. Kaikki on täällä ihan äärellä ja omaiset lähellä. Tainiolan toiminnanjohtaja Raili Heino toteaa Irja Kaasisen olleen tullessaan lähestulkoon pyörätuolissa, nyt hän kävelee kevyen avun turvin. – Ja hän on hyvin karaistunut, istuu paljon ulkona, ja kuuntelee siellä radiotakin, Heino kertoo. Sakari Kaasinen kiittää äitinsä hyvästä kunnosta osin sotaveteraanien tukipalveluja. Niiden kautta hän saa siivouksen ja ateriapalvelun lisäksi jalkahoitoa ja avokuntoutusta. – Äiti on järven rannalla asuneena tykännyt uimisesta, ja on Tainiolan altaassakin nyt muutaman kerran käynyt uimassa.   Ylikiimingissä 18.9.1918 syntyneellä Irja Kaasisella on juuret Vehmaalla, josta hänen isänsä Artturi Siivonen on lähtöisin. Siivonen sai 20-luvulla papin viran Pieksämäeltä ja muutti perheineen sinne. Perheessä oli kaksi tyttöä ja kuusi poikaa. Irja kävi koulunsa Pieksämäellä ja elokuussa 1939 aloitti sairaanhoitajaopinnot Viipurissa. Talvisota keskeytti opinnot, ja opiskelijat sijoitettiin hoitoapulaisiksi eri sairaaloihin, Irja Mikkelin sotasairaalaan. Opiskelut jatkuivat välirauhan ja jatkosodan aikana, ja Irja valmistui sairaanhoitajaksi vuonna -42. Jatkosodassa hän toimi Karjalan Kannaksella kenttäsairaalassa sairaanhoitajana sodan loppuun asti. Vuonna -46 isä, rovasti Siivonen vihki Irjan ja armeijan upseerin Pentti Kaasisen, ja pari muutti Nurmekseen. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä ja yksi poika. Perhe muutti -54 Suomussalmelle, jossa Irja toimi sairaanhoitajana ja Pentin perustamassa radioliikkeessä apulaisena. -59 Irja meni erikoistumaan terveyssisareksi ja toimi Suomussalmen terveydenhoitajana eläkkeelle eli 70-luvun lopulle. Mies kuoli vuonna -71, josta lähtien Irja asui torpassa yksin. Hän matkusteli paljon, niin Suomessa kuin Euroopassa.