Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kunnollinen elämä on hyvää – Maire Pere, 100, on viihtynyt maaseudulla ja kaupungissa

Taivassalon vanhin asukas Maire Pere täyttää sata vuotta tänään, torstaina. Koska Suomessa 100-vuotiaita on yhä vähän, satavuotissankareilta on tapana kysyä, mikä on pitkän iän salaisuus. Pere ei vastaustaan pitkään mieti: – Kunnollinen elämä. Olen vain kerran maistanut tupakkaa. Se oli niin pahaa, ettei se maistunut. Alkoholikaan ei ole hänelle maittanut, vaikka joskus on tarjottu. Maanviljelijän työ on ollut fyysistä. – Iltaisin oli väsynyt, silti mies sai usein houkuteltua vielä lähtemään mökille saunomaan ja uimaan. Mökille oli 1,5 kilometrin kävelymatka suuntaansa. Mereen pulahdettiin monta kertaa. Sen päälle oli hyvä nukkua.   Mutta on elämässä ollut onneakin. – Löysin tavattoman hyvän miehen. Maire Pere ja puolisonsa Kaino kohtasivat jo ennen sotaa ja kihlautuivat. – Ei sitä nuorena osannut olla niin kamalan huolissaan, vaikka mies oli rintamalla. Vasta jälkikäteen hän sitä ajatteli enemmän, kun siskon mies menehtyi rintamalla ja toisen katosi. Mutta Kaino tuli sodasta takaisin ja yhdessä he viljelivät viljaa. Lehmiäkin oli hoidettavana. Peren pariskunnalle syntyi kaksi lasta ja myöhemmin neljä lastenlasta. Elämä oli kaikin puolin hyvää. Maire Pere rakasti käsitöitten tekemistä ja mielellään lauleli. Kodin seinälle kertyi komeita ryijyjä. – Laulaminen olisi yhä hyvää ajankulua. Sehän tässä on paha, kun kuulo ja ääni menee. satavuotias harmittelee. Hän kuuntelisi mielellään Olavi Virtaa , vaikka eihän Virran kappaleita taida enää radiosta kuulua. Iltaisin Maire Pere katselee välillä televisiota, Salatut elämät -sarjaa, ja mitä nyt sattuu kanavilta eteen. – Eniten pidän kotimaisista vanhoista elokuvista. Sellaisista, joissa Tauno Palo näyttelee.   Maire Perellä ja hänen puolisollaan oli sellainen ajatus, että kun poika ottaa maatilan hoitoonsa, he lähtevät kokeilemaan kaupunkilaiselämää. Niin he myös tekivät. Vuonna 1979 pariskunta jäi eläkkeelle ja muutti Turkuun, Suikkilaan. – Moni sanoi, että ei sinne kaupunkiin kannata lähteä. Ihmiset siellä ovat niin tylyjä, Pere muistelee. – Mutta en minä sitä niin kokenut. Minä sain sieltä paljon ystäviä. Maire Pere asuu nykyisin Poijun palveluasunnossa. Kun Kaino nukkui pois vuonna 2006, lapset halusivat äidin takaisin lähelleen asumaan. Niin Maire Pere jätti kaupungin ja muutti takaisin synnyinpaikkakunnalleen Taivassaloon. Poijusta palveluasunto hankittiin vasta tämän vuoden tammikuussa. – Väittävät, että olen talon hyväkuntoisin asukas, Maire Pere hymyilee veikeästi. – Hyvähän täällä on, mutta sänky on väärässä paikassa. Vanhasta muistista meinaan lähteä aina toiseen suuntaan iltaisin, hän naurahtaa. Iloinen mieli on säilynyt mukana kaikissa muutoissa ja muutoksissa. Ehkä se säilyy siitäkin syystä, ettei Maire Pere viitsi seurata päivän politiikkaa. – Harmittaa, kun ne poliitikot vain riitelevät, hän sanoo. – Kyllä äiti aika tarkkaan silti seuraa, mitä politiikassa tapahtuu, tytär sanoo viereltä kahvia keittäessään.     Vuonna 1970 sata vuotta täyttäneitä oli Suomessa vain parikymmentä. Vuoden 2018 alussa yli 100-vuotiaita oli Väestörekisterikeskuksen mukaan runsaat 870.