Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Hiljaa hyvää tulee, vai tuleeko?

Kuntien poliittiset päättäjät ja virkamiehet tuntuvat elävän yhä täysin omassa kuplassaan. Vaikka päättäjien taskussa piipittää Whatsapp ja kokouksissakin klikkaillaan Facebookin tykkää-nappia, silti yleisesti yhä uskotaan, että asioista voidaan päättää kaikessa hiljaisuudessa. Onneksi on poikkeuksiakin. Kun Uusikaupunki käynnisti keskustan kehittämishankkeen, pantiin pystyyn demokatu-kokeilu. Samanaikaisesti kun virkamiehet tilasivat Innovarch Oy:lta luonnoksen, jossa visioidaan Alisenkadun uudistuksia ja muuttamista kävelykaduksi, päästettiin kansa valloilleen kadulle testaamaan, miten se kävelykatu toimisi. Kun riippumatot, rantatuolit ja keinonurmi oli viety pois, järjestettiin demokatu-kysely. Valitettavasti myös siitä on esimerkkejä, mihin hyssyttely johtaa. Facebookissa on riehunut jo jonkin aikaa keskustelu Vehmaan vuodeosaston lakkauttamisesta. Vuodeosaston kohtalosta ei tosin ole päätetty vieläkään, mutta siinä kommentoijat ovat oikeassa, että vuodeosaston sulkemista suunnitellaan. Erään paikallislehden tekstiviestipalsta on täyttynyt tunteenpurkauksista, joilla pyritään torppaamaan Kalantitalon näyttelytilat. Tosin harva tietää täsmälleen, minkälainen näyttely olisi ja mitä muuta taloon tulisi. Myös Taivassalon valtuuston suljettu lippuäänestys Sahan alueen myynnistä on herättänyt närää –  ja aivan syystä, olihan se peräti laiton. Suljettujen ovien ja äänestysten tarkoituksena on välttää turha kiihkoilu. Oikeasti koskaan ei käy niin, vaan täysin päinvastoin. Kuntalaiset kokevat, ettei heitä kuulla, jos asioita valmistellaan pitkälle kaikessa hiljaisuudessa. Asioiden ”salailu” se vasta raivoa synnyttääkin. Siinä raivotilassa on vaikea kuunnella faktoja ja perusteluja. Koska päättäjät aavistavat, mistä asioista haloo nousee, siihen kannattaisi varautua. Kriisiviestinnässä korostetaan nopeaa reagointia. On parempi kertoa asioista ennakoivasti, tarjota tietoa ja antaa ihmisille aikaa sulatteluun. Mitä myöhemmin asia tuodaan julkisuuteen, sitä varmemmin se ärsyttää päätöksenteon ulkopuolelle jääviä. Perinteinen media noudattaa annettua embargoa, mutta sosiaalinen media ei. Aina jostain tieto vuotaa. Suljettujen ovien ja hys,hys-valmistelun aika on ohi. Sosiaalinen media teki siitä lopun.