Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Politiikkaa ja sirkushuveja

Nykyinen eduskuntakausi on taas kääntynyt loppupuolelle ja vahvasti näyttää, että nykyinenkin hallitus istuu neljä vuotta, niin kuin nykyään on Suomessa tapana. Viimeistään joululomille jäävä Eduskunta aloittaa taas eduskuntavaaleihin valmistutumisen, lupaamalla Suomen kansalle lähes kuun taivaalta. Poliittinen muisti jätetään taakse ja kilpaa kehutaan omia saavutuksia, näinhän se menee. Ja samaan aikaan paheksumme amerikkalaista politiikkaa, vaikka omamme muistuttaa jo kovin täysin samaa. Kaikki puolueet profiloituvat omia aateiden mukaisesti ja näin vaalien lähestyessä huomaa hyvin miten kaikkien puolueiden edustajat kiertävät paikkakuntien tapahtumat hyvin tarkaan. Tosiasia kun tiedetään, että suurin osa äänestäjistä ei tee päätöstä puolueen mukaan vaan henkilön ja yleisen valitsevan mielipiteen mukaan. Media on jo aloittanutkin hyvin vaalikampanjan ja median tahto ei jää epäselväksi, jos vaan vähänkin seuraa. Itse mietin, koska Suomessa herätään todellisuuteen? Maailma ympärillä muuttuu ja me emme saa mitään uudistuksia eteenpäin, koska täytyyhän muutosta vastustaa! Olemmeko kaikki siis mielensäpahoittajan roolihenkilöön samastuneita maalaistolloja ja vastustamme ihan jo periaatteessa kaikkea, toistaen ” ennen oli kaikki paremmin ”? Nykyinen hallitus on sentään yrittänyt jotain ja sekin on uutta suomalaisessa politiikassa. Muutos vaan ei onnistu, koska takana on aina politiikka sekä etujärjestöjen luvattu tuki eduskunnasta. Täytyyhän soppatykkien keitot ja torikahvit jonkun myös maksaa ja kansahan sen maksaa. Ilmaista lounasta kun ei ole vielä edes keksitty! Miksi muutos on vaikeaa? Kaikki tietävät suomalaisten perussairauden eli kateuden! Kateus joka jopa voittaa kiiman, näin joku viisas kansantaiteilija joskus sanoi ja se on täyttä totta. Suomessa ei kukaan voi menestyä ajatuksella, jos se kuitenkin vaikka tienaa enemmän kuin minä. Edelleen verotilastot ovat Suomen isoin juttu päivälehdissä ja kansa käy lähes kilpailuun, jotta näkee kuka on Suomen suurin veronmaksaja! Miksi taas köyhän asiat eivät kiinnosta kansaa tai mediaa? Siksi koska siinä ei haise raha. Suomi on jo pitkään haikallut länsimaiseen rahayhteiskuntaan. Nykyään kun raha on vaan tietokoneruudun näytössä vilkkuva numerosarja, niin onko enää olemassa kolikkoja rakastavia Roope Ankkoja. Vasemmisto on myös nykyään sijoituksia keräävä kiinteistöomistaja, eikä enää taida heitäkään köyhät duunarit kiinnostaa. Vihreät, joka oli ennen metsätaloutta vihaava porukka, on nykyään Suomen kalleimassa asuinneliöissä viihtyvä citypipertäjä. Keskusta on lähestynyt kokoomusta ja haikailee maanviljelijöistä eroon, jotta maine olisi parempi. Kokoomus kerää Vapaavuoren / Niinistön vanavedessä rahakkaita henkilöitä puolueeseen, ajatuksella olen kaunis ja varakas. Vassut taas haukkuvat jokaista oksaa, toivoen että kuuden tunnin työpäivä tuo 5000 euroa kuukaudessa tilille tekemättä yhtään mitään. Jotenkin kaipaan Vennamon ja Johannes Virolaisen aikaa takaisin. Silloin politikot olivat aitoja ja ehkä enenmmän kansanedustajia –  paino sanalla kansa! Mika Raukunen Masku