Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Helkkala kiihdytti Pohjoismaiden kärkeen – Rantalan tuskainen kausi tuotti PM-hopeaa

Nousiaislaisen kiihdytysajoperheen vauhtikausi sujui hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Isä Kimmo Rantala kärsi koko kesän kummallisista tekniikkaongelmista, mutta poika Eemeli Helkkala hurjasteli pohjoismaisen EDRS-sarjan mestaruuteen Junior Drag Bike -luokassa. Pohjoismaiden turneella Helkkala ajoi kolmessa kisassa kaksi voittoa ja yhden kakkossijan. Piste-ero muihin venyi sellaiseksi, ettei tulevana viikonloppuna tarvitse enää reissata viimeiseen osakilpailuun Norjaan. Tosin ajamisesta ei taitaisi mitään tullakaan, kun pojan käsi on paketissa. SM-sarjassa Helkkalalla oli ennen viimeistä kisaa Kauhavalla mahdollisuuksia jopa mestaruuteen. Homma tyssäsi kuitenkin punavalolähtöön pudotusajojen toisella kierroksella: hylsy tuli, kun Helkkala starttasi liikkeelle sekunnin sadasosan liian vikkelästi. Samalla hän putosi lopullisessa SM-taulukossa kolmanneksi. – Pieleen meni, mutta ei se hirveästi harmittanut, Helkkala sanoo. Jo kauden avauskilpailussa Helkkala tuli hylätyksi varaslähdön vuoksi. Tuolloin pyörä lähti liikkeelle sekunnin tuhannesosan ennen lupamerkkiä. Joulukuussa 15 vuotta täyttävä Helkkala pääsisi ikänsä puolesta ajamaan ensi vuonna aikuisten menopeleillä. – En vielä tiedä, mitä ajan ensi kaudella. Kimmo Rantala myöntää, että kausi meni mönkään, vaikka meriittilistalle kirjattiinkin Pohjoismaiden mestaruusmittelön hopeasija. – Ajattelen niin, että tätä mitalia en olisi ansainnut. PM-sarjassa on aiemmin ollut hyvä taso, mutta nyt kovat kuljettajat eivät kiertäneet kaikkia osakilpailuja. Tämä avitti mitalille, joka tuntuu vähän väljähtäneeltä. Viime vuoden kakkosija oli aivan erilainen saavutus, Rantala toteaa. Rantalalla oli täksi vuodeksi ronskit tavoitteet: Suomen mestaruus ja Pohjoismaiden mestaruus. SM-sarjassa viimevuotinen prossi himmeni kuudenteen sijaan. – Keväästä saakka tilanne oli se, ettei pyörä toiminut kunnolla. Välillä vauhtia löytyi, mutta sitten tuli taas ongelmia. Vieläkään ei ole tietoa, mistä tämä johtuu. Kyseessä voi olla sellainen pieni markan vika, jota ei ole löydetty. Kyllä se lannistaa jo etukäteen, kun tietää, ettei ole mahdollisuuksia ajaa kärkisijoista. Ensi kauden Rantala aikoo ottaa rennommin. – Voi olla, että ajan vain pari kisaa. Mies ei kuitenkaan meinaa iskeä ajokintaita tiskiin. – Jos pyörä saadaan kuntoon, niin sitten tähtäin siirtyy vuoteen 2020. Ajaminen on intohimo, joka toisinaan heilahtaa pakkomielteen puolelle.