Kunnar ja Kultsi ovat tekijän lempilapsia

Taivassalon kirjastossa on näyttely, joka saa hyvälle tuulelle. Lasivitriinissä on tuttu muumiperhe. Muumien yläpuolelta kurkistelee hassunnäköinen kissa ja alakerrasta tervehtivät eläinrakas pariskunta Kunnar ja Kultsi. – Kunnar ja Kultsi ovat lempihahmojani. Mutta ilmeisesti niistä tykkäävät muutkin, sillä Kunnaria ja Kultsia pyydettiin jo yhteen eläkeläisten tapahtumaan esiintymään, pehmohahmojen äiti, Mirja Aalto kertoo. Koska Aalto itse ujostelee esiintymistä, hän lainasi hahmot, mutta ei itse mennyt paikalle. Niinpä hän ei tiedä, minkälaiset roolit Kunnar ja Kultsi saivat tapahtumassa. Pääasia on, että ne pääsivät ilahduttamaan ihmisiä. Se on myös tämän kirjaston näyttelyn tarkoitus. – Tykkään virkkaamisesta ja värkkäämisestä. Olen virkannut niin kauan kuin virkkuukoukku on kädessä pysynyt. Välillä teen pienoismalleja. Ja välillä luen ja sitten taas virkkaan. Eläkkeellä on onneksi aikaa tehdä kaikkea mukavaa, Aalto sanoo.   Osan pienoismalleista hän tekee yhdessä puolisonsa kanssa, sillä miehelläkään ole peukalo keskellä kämmentä. Molemmat ovat käyneet Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen. – Yhdessä tekeminen sujuu yleensä hyvin, paitsi silloin kun mies haluaa tehdä pilkuntarkkaa jälkeä, Mirja Aalto toteaa. Mirjasta kaikki väkertäminen on rentouttavaa. Silmukoita laskiessa ei muista arkisia huolia. Kun tölkinnipsuista tekee kasseja, oviverhon tai pöytäliinan, tulee hyvä olo. Lusikoista syntyy koruja ja pehmoishahmoille ja -leluille voi tehdä lähes mistä tahansa pieniä esineitä. – Olen tehnyt niin paljon kaikenlaista, että koti alkaa olla täynnä. Meillä on neljä lasta ja 11 lastenlasta, mutta heiltäkin on tullut jo ehdoton kielto, että ei enää lisää pehmoeläimiä. Aalto sanoo, että voisi hän näitä töitään myydäkin. – Mutta ei minulla ole ollut oikein rohkeutta lähteä näitä mihinkään myymään. Taivassalon kirjastoon näyttelykin syntyi pitkän empimisen jälkeen. Kun hän soitti ja kysyi näyttelytilaa, Taivassalon kirjasto otti pehmolelut ja -hahmot lämpimästi vastaan. Näyttelyaikaakin pidennettiin, jotta kaikki päiväkoti- ja koululaisryhmät ehtivät hahmoja ihailemaan. Aalto tuumii nyt, että voisi hän toisenkin näyttelyn pitää, esimerkiksi Uudenkaupungin tai Raision kirjastossa. Mirja Aallon kaikki työt ovat uniikkeja. Aalto etsiskelee kyllä ohjeita lehdistä ja netistä, mutta tuunaa ne aina omanlaisikseen. Joskus ohjeen seuraaminen on hankalaa, kun se on esimerkiksi venäjää. – Käytän google-kääntäjää. Joskus se kääntää ihan hassusti, että esimerkiksi ”heitä puikko menemään”, Mirja nauraa. No eihän hän tietenkään niin tee, vaan miettii hetken, mitä ohje mahtaa tarkoittaa. Kokenut käsityöläinen keksii aina jonkin ratkaisun. – Ja ellen keksi, kysyn neuvoa Facebookissa. Siellä on hyviä virkkausryhmiä, josta saa aina opastusta. Pehmohahmot ja -eläimet ovat esillä Taivassalon kirjastossa lokakuun loppuun.