Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Biohiilestä haetaan ratkaisu valumavesiin

Sirppujoen varrella Kalannin Ridanalassa esiteltiin keskiviikkona parhaillaan testattavaa valumavesien biohiilisuodatusmenetelmää. Biohiiltä kokeillaan Suomessa nyt ensimmäistä kertaa maatalouden ravinnekuormitusten pienentämissä ojavesiä puhdistamalla ja kierrättämällä ravinteita. Pilottiprojekti liittyy Sirppujoen vedenlaatu ja tulvasuojelun parantaminen hankkeeseen, jonka takaa löytyvät Turun AMK, Pro Agria Länsi-Suomi, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset, T:mi Heikki Mustonen, Sirppujoen järjestely-yhtiö, Uussaaren tila ja Uudenkaupungin Vesi. Ympäristöministeriö on rahoittanut hanketta lähes 200 000 eurolla. – Biosuodattamon avulla testataan, paljonko ojavesien kiintoaineesta, ravinteista ja raskasmetalleista voidaan pidättää biohiilen ja puuhakkeen seoksella. Menetelmä on käytössä USA:ssa, mutta menetelmän käytännön toimivuudesta Suomen olosuhteissa ei ole tietoa, kertoo hankkeen projektipäällikkö Pekka Alho AMK:sta. Biosuodattamon prototyyppi on rakennettu Aleksi Uussaaren viljelemän porkkanapellon vesijättömaalle Sirppujoen rantaan. Tulvavesien varalta penkkaa on tuntuvasti korotettu. – Tulvavesien suojelu on osoittautunut jatkuvaksi ongelmaksi. Säätösalaojitus on tuttu menetelmä, ja siihen kannattaa investoida. Säätösalaojituksen säädöt tehtiin keväällä, joten viljellylle koko projektista ei ole ollut haittaa. Säästösalaojituksessa ojituksen kuivatustehokkuutta voidaan säätää. Pohjaveden tasoa pidetään niin ylhäällä kuin se on viljelyn kannalta mahdollista. Säätösalaojitus toimii luontaisen sadannan ehdoilla. Noin 10 hehtaarin valuma-alueelta vedet tuleva biosuodattamoon painovoimaisesti. Suodattamon pumpun avulla vedet ohjataan kahteen noin kaksi metriä leveään ja 16 metriä pitkään suodatin kankaalla ja aumamuovilla vuorattuun suodatinlinjastoon, joista toisessa on pelkkää haketta. Toisessa on kerroksittain haketta, sepeliä, haketta, biohiiltä, haketta, biohiiltä, haketta ja alimpana sepeliä. Tutkimusnäytteet otetaan suodatinlinjastoihin tulevasta vedestä ja niistä lähtevästä vedestä. – Kaikkiaan toisessa suodatinlinjastossa on 12 kuutiometriä biohiiltä. Arvioiden mukaan biohiili- ja hakemassat pitää vaihtaa suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa. Ohjeet biosuodattimen rakentamiseen on saatu Yhdysvalloista, missä myös suodattimien päällysalat on onnistuttu ottamaan viljelykäyttöön, kertoo Kimmo Laine Pro Agriasta. Biohiiltä tuotetaan korkeissa lämpötiloissa kuivatislaamalla esimerkiksi metsätalouden sivutuotteita, eloperäistä jätettä tai tähän tarkoitukseen kasvatettua puuainesta. Vedenpidätyksessä erityisen hyvin toimii pajubiohiili. – Biohiili on suuren pinta-alan omaava materiaali, joka parhaimmillaan voi estää Sirppujoen valuma-alueen happamasta, sulfiittipitoisesta maaperästä mahdollisesti huuhtoutuvien raskasmetallien pääsyn vesistöihin, jokeen ja edelleen makean veden altaaseen, sanoo Antti Kaseva Turun AMK:sta. Biohiilisuodatusmenetelmä on osoittautunut toimivaksi laboratorio-olosuhteissa, mutta toimiiko se käytännössä, pidättääkö se ravinteita, pohdiskeli Kaseva. Suodattimessa pitäisi syntyä bakteeritoimintaa, kuten perinteisissä jätevedenpuhdistamoissa, ja typpinitraatin pitäisi muuttua typpikaasuksi. Pilottisuodattamon toivotaan tuottavan arvokasta tietoa biohiilen mahdollisuuksista. Hanke kestää kaksi vuotta, ja tuloksia on odotettavissa vuoden kuluttua.