Peliin tarvitaan vain mielikuvitusta ja noppia

Mynämäessä nuokkarin tiloissa on jo useamman vuoden ajan pyörinyt Miniatyyri&roolipelikerho. Nyt se on saanut uutta potkua, kun vetäjä Tommi Heikkinen vaihtoi Warhammerin Dungeons & Dragons -peliin. – Kävijämäärä nousi noin viidestä niin, että vakituisesti on nyt käynyt parikymmentä pelaajaa, Heikkinen toteaa. Heikkilä arvelee suosion syyksi ainakin sen, että kun Warhammer vaatii enemmän rahallista panostusta muun muassa miniatyyrihahmojen hankkimiseen ja siinä on enemmän sääntöjä, Dungeons & Dragons -peliä pystyy pelaamaan kuka vain, jolla on mielikuvitusta, kynä ja noppia. Hahmojen tiedot ovat paperilla, tosin joskus käytetään myös miniatyyrihahmoja kuvastamaan asioita, esimerkiksi taisteluita hahmojen välillä. – Pitkälti peli on vuoropohjaista noppien heittämistä. Noppia on paljon erilaisia, yleisimmin heitetään 20-kulmaista noppaa.   Pelissä on ideana fantasiamaailman seikkailu, jossa pelinvetäjä kertoo tarinaa tyyliin ”saavutte jonnekin, ja sitten tapahtuu tätä”. Jokainen pelaajista on oma hahmonsa, jolla on tietyt ominaisuudet, ja noppia heittämällä ratkaistaan, onnistuuko hahmon suunnittelema teko vai ei. – Kukaan ei aloita täydellisellä hahmolla, vaan ne ovat hyviä jossain ja huonoja jossain. Esimerkiksi joku on haltijavelho, joka pystyy vaikuttamaan muiden mieliin, ylipuhumaan ja huijaamaan niitä, Heikkinen kertoo. Yksittäisessä pelissä optimaalinen pelaajamäärä on neljä, silloin peli etenee hyvin. Parasta pelissä on Tommi Heikkisen mielestä luovuus. – Tarinankerronnan välineenä tässä voi tehdä melkein mitä vain. Pelaajat onnistuvat aina yllättämään, keksimään jonkin uuden tavan ratkaista jonkin ongelman.   Peli sopii kaikenikäisille, ja niinpä kerhossakin viihtyy samassa huoneessa niin peruskoulun kuudesluokkalaisia kuin lukiosta jo valmistuneita. Lukiossa opiskeleva Frans Mikola aloitti kerhossa 2013 ja on tyytyväinen siihen, että pelinä on nyt Dungeons & Dragons: – Miniatyyrit maksaa paljon, tässä riittää kun kopioi papereita. Pelissä hän pitää erityisesti sosiaalisuudesta. – Pitää keskustella paljon, että miten esimerkiksi tulet tekemään tämän ja tämän asian. Ja varsinkin nyt, kun osa kavereista meni lukioon ja osa amikseen, täällä on kiva nähdä. Mikola pelaa kahdella hahmolla. Toinen on puoliörkki ja toisessa on päällekkäin kaksi kääpiötä, jotka huijaavat olevansa yksi ihminen. – Vahvuudet ovat vähän tylsiä, niin olen keskittynyt niiden heikkouksiin. Puoliörkillä on vaikea alkoholismi ja toisella huono koordinaatio, se kompastelee tärkeillä hetkillä. Heikkoudet tekevät pelistä hauskan. Pelaamista hän suosittelee kaikille kiinnostuneille. – Ehdottomasti kannattaa tulla kokeilemaan, täällä on hyvä meininki. Torstaisin klo 18–20 kokoontuva kerho jatkuu ensi kesään asti, ja mukaan voi tulla uusia pelaamaan sekä myös katselemaan muiden pelejä.