Huolin koululla huudettiin lähes kahdeksan tuntia

– Vakasta me tämä tapahtuma bongattiin, ja haluttiin tulla tekemään löytöjä ja samalla tukemaan Huolin koulun toimintaa. Ebba Masalinin opetustauluja vähän tulin metsästämään, mutta kun hinta nousi 100 euroon, luovuin suunnitelmista, totesi askaislainen Päivi Adamczak Mynämäen Huolin koulun tyhjennyshuutokaupassa. Vaikka Päivi Adamczak ei opetustauluja huutanut, hankki hän itselleen kaksi kappaletta upeita puunkantotelineitä muutamalla kympillä. Mukaansa hän oli saanut houkuteltua niinikään askaislaisen Erika Kivirinnan, jolle Huoli oli ensimmäinen huutokauppa-asiointi. – Kiva kokemus, ja se lämmittää mieltä, kun tietää mihin huutokaupan tuotto menee. Pojan huoneeseen piti hankkia maailmankartta, mutta kun hinta nousi 350 euroon, niin ohi meni. Laitilalaisen meklari Lasse Lemmetin vetämään huutokauppaan osallistui runsaat pari sataa huutajaa ja katselijaa. Kun näyttö alkoi kello 9, alkoivat parkkipaikat jo olla täynnä. Varsinainen kaupanteko alkoi kello 10 ja päättyi lähempänä kello 18:sta. Huutokaupan tuotto nousi toiselle kymmentuhannelle, minkä lisäksi Huolin kyläyhdistys keräsi toimintavaroja puffetilla ja arpajaisilla, kertoo huutokauppavastaavana toiminut Katja Lintula. – Itse päätin jo ennen kaupan alkamista, että huudan itselleni entisen koulunjohtajan tuolin. Kilpahuudannaksihan se meni, mutta satasella sen sain. Olisin ollut valmis huutamaan siitä enemmänkin. Korvensuusta lähtöisin oleva Päivi Sirkiä kävi aikoinaan Huolin koulua. Kouluajan muistot ja mahdollisuus tavata vanhoja tuttuja olivat syitä, jotka saivat huutokauppaan tulemaan, kertoo kahta opetustaulua kantava Päivi Sirkiä. – Tällaisella tapahtumalla on iso sosiaalinen ulottuvuus. Täällä tapaa vanhoja tavaroita ja vanhoja koulukavereita. Itse biologina ja luontoharrastajana ostin olohuoneen seinällä kaksi kasvitaulua, niittyleinikki ja kallioimarre. Netissä oli mahdollisuus tutustua myyntimateriaaliin, ja sieltä nämä laitoin muistiin. Lippalakkipäinen mies seuraa sivummalla huutokaupan etenemistä käsissään Ranskan historia ja Grimmin kauneimmat sadut -teokset. – Ei minua miksikään vanhan tavaran keräilijäksi voi kutsua, kiertelen Varsinais-Suomen ja Satakunnan huutokauppoja, jos ne kalenteriin sopivat. Sosiaalinen funktio on merkittävä tekijä, joka saa huutokauppoihin lähtemään. Täällä tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin alan harrastajiin. Tämä sopii hyvin eläkeläisen elämänrytmiin, sanoo Laitilan emeritus kaupunginjohtaja Jukka Alkio. Nimettömänä pysyttelevä uusikaupunkilainen antiikin ja vanhan tavaran keräilijä, huutokauppaharrastaja sanoo koulujen huutokauppojen hintojen nousevan useimmiten varsin korkeiksi. Syynä on niin sanottu nostalgialisä. – Koulun entiset oppilaat tulevat paikan päälle ja vanhat muistot heräävät eloon. Halutaan saada joku muistoesine vanhasta lapsuuden opinahjosta, ja siitä ollaan valmiita maksamaan sievoisia summia. Se on kiinni kyläläisistä, miten tällaiset huutokaupat onnistuvat. Täällä Huolin koululla on onnistuttu. Kaupungeissa huutokaupat eivät samalla tavalla yleisöä vedä. Alan harrastajan mukaan huutokaupan yleisömäärä ei välttämättä merkitse, että kauppaa tehtäisiin mittavassa määrin, tai että hintataso nousisi korkeaksi. – Pari aktiivista huutajaa voi saada hinnat nousemaan pilviin. Nyt on menossa jonkinlainen kartta- ja opetustaulubuumi. Täällä kartat maksoivat useita satoja markkoja. Kirpputoreilta niitä löytää muutamalla kympillä.