Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Bemarillakin voi tulla leipäjonoon

Toistakymmentä vuotta vapaaehtoistyötä leipäjonojen parissa työskennelleenä totean nimimerkille ”Usko vaakalaudalla”, että asia, jonka otit esille, ei suinkaan ole ensimmäistä eikä varmaan viimeistäkään kertaa esillä. Toisilla on liian kalliin näköiset autot, toiset asuvat liian hyväkuntoisissa taloissa, toisilla on liian tyylikkäät vaatteet, toiset tuhlaavat rahansa asioihin, jotka eivät ole välttämättömiä. Näin me ulkokohtaisesti arvioimme toisten elämäntilanteita. Olen kuullut monia elämäntilanteita tilitettynä, kun ihminen aralla mielellä kysyy, voinko minäkin tulla, vaikka asun omakotitalossa. Mies kuoli eikä ole leskeneläkettä hänestä, talossa pitäisi tehdä remonttia ja itselläni pieni eläke. Rahat ei riitä. Tai näistä Bemareista, tuli hankittua kallis auto kun minulla oli työtä, nyt siitä osamaksuja vielä vähän maksamatta, työ meni kun sairaus tuli. Autoa tarvitaan lasten koulukyyteihin ja muuhun liikkumiseen, kun syrjässä asutaan. Kenenkään ei ole helppo olla apua tarvitseva, yritetään tukea toisiamme, ei lannistaa. Niin meillä kaikilla on kevyempää tämä maallinen vaellus. Tervetuloa leipäjonoon ilman syyllisyyttä! Vapaaehtoistyöntekijä