Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Saaristoretki Kivimolla on ilmainen kesänautinto

Kansimies Unto Heinonen siirtää muovisen liikennekartion sivuun, ja tuorerehupallukoilla kuorrutettu traktori ajaa Kivimon kannelle. Painoa taitaa olla lähempänä kymmentä kuin viittä tonnia, mutta yhteysalus Kivimo vain niiaa kevyesti. Traktoria seuraavat kolme henkilöautoa, joiden lastausta aluksen päällikkö, pyhämaalainen Jari Juhola seuraa komentosillalta. – Meitä on kaksi kahden miehen vahtia, ja töitä tehdään viikko-viikko-jaksoissa eli viikko töitä, viikko vapaata. Itse tulin taloon 1994, ja tällä reitillä olen ollut 12 vuotta. Autopaikka on syytä aina yhteysalukseen varata koska niitä on rajallisesti, kahdeksan kappaletta. Teersalo–Hakkenpää-välillä ei kesäaikaan autoja kuljeteta, joka sääntö ei välttämättä ole kaikkien tiedossa. Etuajo-oikeutta kanta-asukkailla ei ole, paikat täytetään varausjärjestyksessä. Perävaunullinen traktori jo pelkästään vie pari paikkaa. Raskas liikenne väheni Kivimolla oleellisesti, kun maitotila lopetti toimintansa Salavaisten saaressa kolme kuukautta sitten. Ely-keskuksen yhteysalusliikenteestä vastaava viranhaltija kertoi aikoinaan asiakkaan tiedustelleen, voiko yhteysaluksella kuljettaa vähän rakennustavaraa Nauvon saaristoon. Ely-keskuksesta annettiin tähän lupa. Kun yhteysaluksen lähdön hetki koitti, soitti aluksen päällikkö hätääntyneenä, että mitä oli tullut luvattua: laiturilla odotti kuljetusta täydellinen talopaketti. – Lautanippuja viedään, mökkipaketteja emme kuljeta eikä myöskään polttoainetta täynnä olevia säiliöitä. Mutta mitään ei ole rannalle jäänyt, sanoo Juhola. Elokuu vetelee viimeisiään. Aurinko paistaa, tuulta muutama metri sekunnissa. Juhola, Heinonen ja Finferriesin turvallisuus- ja liikennejohtaja Pasi Roos keskustelevat leppoisasti Kivimon ruorihytissä. Ohjauksesta huolehtii autopilotti. Nyt vietetään aamupäivää Velkuan vesillä. – Edessä on hydraulivetoinen keulapotkuri ja takana normaali kiinteä nelilapapotkuri. Manööverit onnistuvat kovemmallakin tuulella hyvin. Kone vaatii päivittäiset tarkastukset, ja myös pienemmät remontit teemme itse. Telakalla alus käy suunnilleen kerran viidessä vuodessa. Vuodessa kertyy 1500–2000 ajotuntia, kertoo Juhola. Talosmeren rannalla seisoo vankan näköisenä valtion aikoinaan rakentama puinen yhteysaluslaituri, jonka rakentamiseen maanomistaja antoi luvan. Kun piti rakentaa tieyhteys laiturilta saaren sisäosiin, niin siihen ei lupaa enää herunutkaan. Saaristolaiselämää. – Eläimiä olemme saariin ja saarista kuljettaneet, ja hyvin on homma sujunut. Tänäänkin haimme yhden sonnin Liettisistä, se oli tosin häkissä, kertoo Unto Heinonen. Merikarviassa asuva Heinonen tuli yhteysalusliikenteen pariin 1991 Iniön reitille, josta hän 1996 siirtyi Rymättylän reitillä. Neljä vuotta hän on nyt työskennellyt Velkuan reitillä. – Lailuoto tullut tutuksi minulle pienestä pitäen. Isä osti täältä kalastajatilan 50 vuotta sitten, ja oma mökki meillä on täällä ollut jo kymmenen vuotta. Kivimolta minulla on tosi hyvät kokemukset. Palvelu pelaa ja ihmiset, autot ja tavara liikkuu, sanoo kesävelkualainen, Kyrössä asuva Kirsi Vesanto. Rauhala, Lailuoto, Rauhala, lukee laitureiden opaskylteissä ja taas palaamme lähtösatamaan Teersaloon. Velkuan reitin peruskierrokselle tulee pituutta 9 merimailia, jos alus kiinnittyy Kettumaassa. Nyt teimme vain 3 mailin kierroksen, johon aikaa kului vajaat 45 minuuttia. Eikä maksa mitään.