Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kolmen taiteilijan Sininen uni Vehmaalla

Maskulais-noustelaisen kolmikon yhteisnäyttely Sininen uni on esillä Vehmaan kirjastossa 5.–28.9. Mukana on erilaisin tekniikoin tehtyä kuvataidetta sekä visualisoituja runoja. Näyttelyyn liittyy avoin Taideilta & runomeditaatio -tapahtuma, joka järjestetään järjestetään kirjastossa tiistaina 18.8. kello 18. Näyttelyn töissä yhdistävänä sinisenä lankana kulkee alitajunnan virta. Maskulainen Veera Ruohomäki on runoilija, valokuvataiteilija ja artesaani, jolle kaikki työskentely on käsityötä. Hänen triptyykissään meri vaihtaa väriä. Katse löytää liikkeen, uneksii, mutta meri ei nuku koskaan. – Luonnehdin usein työskentelyäni hengittämiseksi, mielen kohdentamiseksi kuviin ja kuvin. Se on pyrkimystä kohti ydinolemusta, menemistä̈ sanattomalle alueelle – ja palaamista sieltä sanojen ja kuvien kanssa. Parhaimmillaan luomisen prosessi on kuin meditaatiota. Näkeminen tulee ennen sanoja, ja katseella tunnistamme paikkamme maailmassa; koemme – käsittelemme – tätä maailmaa, joka on samalla yksityinen ja yhteinen. Ruohomäen tekniikka on valokuva ja maalaus eli sekatekniikka kollaasilisäyksillä. Hänen omin valokuvin kuvittamansa esikoisrunoteos Minä odotan myrskyä julkaistiin vuonna 2013. Tiltu Nurminen tuo näyttelyyn akvarelleja. – Akvarellimaalauksissani käsittelen alitajunnan virtausta, niitä viestejä ja tarinoita, joita saamme unien kautta toisesta maailmasta, mielen syvemmiltä tasoilta. Yhdistän näyttelyn töissä kuviin myös kalligrafiaa, musteella kirjoitettua tekstiä, josta päivätajunta ei saa ihan selvää, mutta silti hahmottaa viestin sävyn. Kuvien tunnelma saattaa tuoda esiin muistoja, jotka olivat jo kauan sitten unohtuneet. Nousiaislainen arkkitehti Tiltu Nurminen on myös akvarellitaiteilija ja bloggari. – Kalligrafia ja piiloviestit taiteessani sai alkunsa hauskasta leikistä, jonka aloitti pieni serkkuni 20 vuotta sitten. Hän laittoi tyynyni alle viestilappuja, joissa luki jotain epäselvää, joka ei ollut tarkoitettukaan ymmärrettäväksi. Vastasin hänelle samalla tavoin. Nyttemmin käsittelen taiteessa tunteita ja tapahtumia, joita kertoo järjen sijasta sydän. Parhaiten sydämen ääntä kuulee yrittämättä – antaen sen vapaasti kertoa omaa tarinaansa tiedostamattoman mielen kautta. Satu Haapalan runopiilot tarjoavat löytämisen iloa. Runon voi löytää vaikka taskusta, unilippaasta tai maaliliikkeen värikartasta. – Runot pukevat sanoiksi alitajunnan liikkeitä; sanat putkahtavat esiin yllättäen. Niin myös näyttelyvieras saa yllättyä siitä, mistä runoja voi löytyä. Olen valinnut mukaan runoja, joihin minulla oli mielessäni teemaan sopiva visualisointi. Satu Haapala on lemulainen runoilija, joka on julkaissut viisi kokoelmaa. – Runo on minulle keino elää tässä hetkessä. Ottaa talteen hetkiä, tunteita ja ajatuksia. Haluan näyttää, millainen voima sisältyy hetkien oivaltamiseen, ja kannustaa pysähtymään ja kuuntelemaan hetkiä.