Arvostetaan omaa kulttuuria ja sen vaalijoita

Kalantitalosta ja sinne sijoittuvasta kokoelmasta päättäminen on ollut yksi tärkeimmiksi kokemistani pykälistä kaupunginhallituksessa. Niin harvoin pääsee näin maukkaiden keitosten ääreen, ruokasanastoa lainaten. Harvoin päätöksillä on myöskään vastaavaa kauaskantoista merkitystä sekä kulttuurihistorialle että paikalliselle identiteetille. Pentti ja Anne Siivonen ovat keränneet kansallisaarteitaan noin 40 vuoden ajan. Tämä pyyteetön työ on mahdollistanut Pohjoismaiden parhaisiin kuuluvan talonpoikaiskulttuuriin liittyvän kokoelman syntymisen, jonka kerryttämiseen on käytetty tuhansia tunteja aikaa ja vaivaa. Nyt kalantilaispariskunta tahtoo lahjoittaa osan arvokkaasta kokoelmastaan täysin epäitsekkäästi ja maksutta kaupungin huostaan, jotta paikalliset ihmiset yhdessä voisivat nauttia heidän työnsä hedelmistä. Näin anteliaasta tarjouksesta ei kieltäydytä hevin. Monilla esineillä kuten maan suurimmalla vakkakokoelmalla tai 1700-luvun uusikaupunkilaisella hopealla on suora yhtymäkohta alueen historiaan. Jälkipolvien kannalta tärkeää on myös pystyä pitämään kokoelma yhtenäisenä. Siivosten esineistä erityisiä tekee niiden pitkä ikä, hyvä kunto, edustavuus sekä laajat tiedot niiden historiasta. Niiden suhteen on kunnossa niin laatu kuin määräkin. Kuten on tapana, kokoelman lahjoittaja esittää luonnollisesti joitakin vaatimuksia lahjoituksen vastaanottajalle. Tässä tapauksessa ehtoina ovat olleet näyttelytilan keskeinen sijainti Kalannissa ja säätiön perustaminen näyttelyesineiden ympärille. Siivoset ovat myös toivoneet julkisen keskustelun alkavan vasta, kun asiasta tehdään lopulliset päätökset. Siksi olemme puineet asiaa hallituksessa kahteen otteeseen siitä äänestäen, ilman että pykälä olisi tullut julkisuuteen. Kaikkien kaupunkilaisten olisi hyvä osata iloita harvinaisesta onnenpotkusta, jota tulevatkin sukupolvet varmasti osaavat arvostaa. Esineet kiinnostaisivat Kansallismuseotakin, mutta niiden lahjoittaminen sinne ei kehittäisi Uudenkaupungin kulttuurielämää eivätkä ne siellä saisi ansaitsemaansa huomiota osana paljon laajempia näyttelyitä. Iso osa esineistä voisi lisäksi päätyä varastojen kätköihin. Sen sijaan hyvin vaikea olisi olla kaupungista ylpeä, jos se ei tarttuisi ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Nyt kun näyttelytilojen suunnittelu on edennyt, voi vain toivoa että myös rahoituksen mahdollisuuksia selvitellään ahkerasti. Tällaiselle merkittävälle hankkeelle kun on mahdollista saada avustuksia monelta suunnalta. Kaupunkisuunnitteluun saa myös varmasti olla yhteydessä, jos joku haluaa tukea hanketta. Toivoa sopii myös sitä, että jollakin aikataululla myös Tammiston kylän Mattilan talon kohtalosta uskalletaan erikseen neuvotella osapuolten kesken. Selvää on, ettei Kalantitaloon mahdu esille kuin murto-osa mittaamattoman ja korvaamattoman kokoelman aarteista. Sami Laaksonen (vas.) U:gin kaupunginhallituksen jäsen