Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kolmanneksen kaloista tulisi olla petokaloja

Verkossa sätkii enimmäkseen särkikaloja ja pientä ahventa, kun Ammattiopisto Livian kalatalouden opiskelija  Kevin Rivera  nostaa verkkoja Vehmaan Vihtjärvellä. Joukossa on myös hauki ja yksi todellinen yllätys, liki nelikiloinen kuha. – Suuri kuha oli positiivinen yllätys. Ensimmäisen verkon nostamisen jälkeen voi jo todeta, että pientä kalaa on liikaa. Myös ahven on järven kannalta huono kala, jos sitä on paljon ja se on pientä. Vasta 17 senttimetrin kokoinen ahven lasketaan petokalaksi, kalabiologian lehtori Arto Katajamäki kertoo. Sopiva petokalojen määrä olisi noin 30 prosenttia kalakannasta, jolloin pienten kalojen määrä pysyy kurissa. – Vaikka valumavesien tuoma ulkopuolinen ravinnekuormitus poistuisi kokonaan, runsas särkikalakanta pitää huonoa kierrettä yllä, Katajamäki sanoo.   Paraisilla toimivan Ammattiopisto Livian kalatalouden opiskelijat hakivat sopivaa kohdetta koekalastuksen harjoittelua varten. Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen kautta sellainen löytyi Vihtjärveltä Sami Mannerin rannasta. Manner on seurannut kotijärvensä tilaa koko ikänsä. – Kalakanta, näkösyvyys ja kasvillisuus ovat kaikki muuttuneet valtavasti. Kaikki merkit viittaavat siihen, että järvi ei voi kauhean hyvin. Tänä vuonna vesi on ollut todella matalalla, ja kasvillisuus on levinnyt vielä pidemmälle. Toisaalta kuivan kesän takia valumavesiä ei ole tullut entiseen tapaan, ja pohjan lähteet ovat pulputtaneet järveen puhdasta vettä, hän kuvailee.   Opiskelijat veivät vesille kuusi verkkoa ennalta arvottuihin paikkoihin. Koeverkoissa on 12 eri siimaharvuutta viidestä millimetristä 55 millimetriin, kutakin 2,5 metrin pätkä. Tavoitteena on saada ylös kaiken kokoisia ja ikäisiä kaloja, ja kaikkia järvessä esiintyviä lajeja. – Teemme raportin verkkokohtaisesti kalalajeittain. Erittelemme kappalemäärän ja kalalajin kokonaispainon, ja tietty määrä kaloista mitataan. Saamme selville, mitä ikäluokkaa on eniten, vaikka tarkkoja ikänäytteitä emme otakaan, Katajamäki kertoo.   Tulosten tultua Vihtjärvellä voi miettiä, ryhdytäänkö siellä tehokalastukseen esimerkiksi talkoilla kalakannan saamiseksi järvelle terveellisemmäksi.   Koekalastuksen yhteydessä opiskelijat selvittivät myös rapujen esiintymistä, josta Vihtjärvi oli kuuluisa vielä 1980-luvulla. Ensimmäinen romahdus tapahtui 1990-luvun alussa, minkä jälkeen järveen istutettiin täplärapua. 2000-luvulla rapukanta romahti uudelleen. Koekalastajien rapumerrat nousevat järvestä nytkin tyhjinä. – Jos sieltä olisi tullut rapuja, sitä ei oltaisi sitten lehteen laitettukaan, Manner toteaa. Rapujen uhkana ovat eri vesitöissä runsaan saaliin toivossa kiertävät ravustajat, jotka eivät puhdista kunnolla välineitään. – Rapurutto leviää helposti, mikäli mertoja ei puhdisteta. Ne voi ottaa saunan lauteille mukaan puoleksi tunniksi tai jos mahdollista, pakastaa kolme vuorokautta. Myös auringossa kuivaaminen kolmen vuorokauden ajan tappaa itiöt. Syöttinä voi käyttää pakastettua kalaa, Arto Katajamäki muistuttaa.