Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kieli säilyy vain hoidettuna

Suomi tarvitsee muita kieliä, koska elämme kansojenvälisessä maailmassa, mutta rähmällään kenenkään edessä meidän ei pidä olla. Näin muistutti Mynämäessä Saarekkeen Iltakoulussa suomen kielestä puhunut Anita Julin . Anita Julin on tullut tutuksi monelle mynämäkeläiselle lukion pitkäaikaisena äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina. Hän on toiminut myös ylioppilastutkintolautakunnan sensorina, suomen kielen lautakunnan jäsenenä sekä oppi- ja tietokirjatyöläisenä. Saareke olikin lähes viimeistä istumapaikkaa myöden täynnä, ja kuulijat nyökyttelivät, kun Julin luki luennon ytimessä olevan Pentti Saarikosken runon: –  Suomen kieli / on minulle ikkuna ja talo / minä asun tässä kielessä. / Se on minun ihoni.   Maailmassa lasketaan puhuttavan 6000–7000 kieltä, ja Suomessakin asuvilla on äidinkielenä jopa 160 kieltä. – On ennustettu, että maailman tuhansista kielistä vain parisataa kieltä säilyisi. Ne ovat niitä, joilla on kirjoitettu kieli, mutta kieli ei säily yksinään, sitä on hoidettava, Julin muistutti. Kielessä voi olla vaihtelua, mutta myös se yhteinen kieli, jota vaalitaan. Vaikka Suomessa kirjoitetun kielen historia on varsin lyhyt, suomen kieli kuuluu arvioiden mukaan 50 parhaiten selviävän kielen joukkoon. Julin kysyi luennollaan myös, että jyrääkö englanti suomen kielen, tai pilaako sen internet, huolimaton kielenkäyttö tai poliitikkojen sumea kieli? – Jokin vuosi sitten Saimaan puhelinlaitoksen nimeksi käännettiin Blue Lake Communications. Ja suomen kielen lautakunnassa pohdittiin, voiko olla oikein, että Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa on kyltti, jossa lukee Unit Stroke. Julinin mielestä englannille ei silti pidä sanoa jyrkkää eitä, vaan on käytettävä sekä että. – Esimerkiksi Etiopiassa, jossa lapset opiskelivat ensimmäiset vuodet äidinkielellä, sitten maan pääkielellä ja myös englannilla, osattiin englantia parhaiten, hän kertoi yhden tutkimuksen tuloksista. Esimerkkinä siitä, mitä kielelle voi tapahtua, jos tahdotaan, Julin mainitsi heprean. – Se oli Kristuksen syntymän aikaan lähes kuollut. 1800-luvulla se elvytettiin ja siitä tuli Israelin valtion virallinen kieli.   Illassa sivuttiin myös murteita. – Murteet eivät ole katoamassa, ne ovat voimavara ja niistä on moneksi, painotti Anita Julin. Hän suositteli lukemaan vuonna 2013 julkaistun Suomen murrekirjan, jonka ovat toimittaneet Erkki Lyytikäinen , Jorma Rekunen ja Jaakko Yli-Paavola . Siinä esitellään Suomen päämurrealueista yleistuntomerkit ja murretekstien alkuesittelyissä pitäjien erityispiirteitä. Kirjaan poimittujen tekstien äänitteet löytyvät pitäjittäin luetteloituna myös Kotimaisten kielten keskuksen kotus.fi -nettisivulta puhutun kielen aineistot -kohdasta. Mynämäen murteen näytteessä esimerkiksi tulee esille paikallinen tapa ilmaista, mihin saakka joku on menossa: ”Turkku saare”. Murrekeskustelua jatketaan keskiviikkona 6.9. klo 18 Wirmo-Seuran perinneillassa seuran toimistolla Vanhalla yhteiskoululla. Tilaisuus on kaikille avoin.   Saaren kartanon yhteisöllisen tilan Saarekkeen (Keskuskatu 20, Mynämäki) Iltakouluja on vielä jäljellä kaksi: 12.9 klo 18–19 Kirsti Vuorinen ja olkihimmelit ja 26.9. klo 18–19 Kaisa Hilska eläintenkouluttaja. Jutusta on tarkennettu englannin opiskeluun liittyvää kohtaa.