Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Taivassalolla Kiina-kytköksiä

Taivassalon kunta pääsi Kiina-kytköksiensä johdosta mediaan, kun Marjusten louhoslammesta löytyi runsaasti lammikkomeduusoja. Ympäri maailmaa levinnyt makeanveden meduusalaji on lähtöisin Kiinan Jangtse-joelta. Taivassalon meduusaesiintymästä uutisoi ensimmäisenä Turun Sanomat, joka vieraili paikalla Turun eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahden kanssa. Karhilahden mukaan lammikkomeduusa elää polyyppina lammikon pohjalla vuosikaudet. Polyyppi on polttiaiseläinten toinen elämänvaihe. Toinen yksilötyyppi on siis meduusa. Todennäköisesti hellesäiden lämmittämä vesi sai aikaan muodonmuutoksen, joka näkyi muutaman päivän ajan runsaana meduusaesiintymänä Marjusten pienessä louhoskuopassa. Tämän viikon keskiviikkona meduusoista ei enää ollut tietoakaan. Paikalta lähti pelästyneenä ainoastaan yksi merikotka. Suuri kysymys on se, miten Jangtse-joelta lähtöisin oleva laji on voinut päätyä Taivassalon Marjusiin. Jos laji on levinnyt ympäri maailmaa, niin on ilmeistä, että suoraan Kiinasta laji ei ole Taivassaloon päätynyt. Asiantuntijat pitävät mahdollisena, että lammikkomeduusa olisi voinut tulla akvaariokasvien mukana. Että joku akvaarioonsa kyllästynyt olisi käynyt tyhjentämässä sen Marjusten vanhan louhoksen kuoppaan, hoh-hoijaa. Todennäköisimpiä levittäjiä lienevät linnut. Varmaa lähtöpaikkaa ilman geneettistä tutkimusta on asiantuntijoiden mukaan kuitenkin mahdotonta selvittää. Taivassalo on neljäs lampi, joissa lammikkomeduusoja on Suomessa tavattu. Ensimmäinen havainto tehtiin Hämeenlinnan Lammin Evolla 1992, sen jälkeen vuosituhannen vaihteessa Tuusulan urheilupuiston uimalammesta sekä tänä vuonna Tuusulan Häklin uimalammesta elokuun alkupuolella ja nyt elokuun loppupuolella Taivassalon Marjusista. Suomessa tehdyt makeanveden meduusahavainnot ovat ilmeisesti pohjoisimpia esiintymiä. Lammikkomeduusat vaativat lämmön lisäksi veden oikean pH-arvon. Asiantuntijoiden mukaan esiintymän perusteella ei kannata ryhtyä muuten arvioimaan veden tilaa. Meduusa on peto, joka hyödyntää veden pieneliöitä, sekä kasvi- että eläinperäisiä. Meduusa lamauttaa pyyntilonkeroissa olevilla polttiaissoluillaan planktoneliöt. Polttiaissolut ovat kuitenkin niin heikkoja, että ihminen ei niitä tunne. Merialueilla esiintyvä laji on korvameduusa, joka on Itämeren alkuperäislaji, ja vaatii suolaista vettä. Niiden määrät vaihtelevat vuosittain: viime kesänä niitä oli runsaasti, tänä kesänä havaintoja on tehty vähemmän. Esiintymien määrä Suomen rannikolla riippuu paljolti tuulista ja virtauksista.