Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

An mul muutama sualane silak

An ny eres yks. Jokseenkin näin taisi sanoa Tuntemattoman sotilaan Hietanen. Silakasta on moneksi –  syötäväksi monessa muodossa sekä puheeksi. Taivassalolaisille aina tärkeä meren elävä oli taaskin pääosassa tämän vuoden 45. Silakrysäyksessä heinäkuussa kuten nimenkin puolesta kuuluu. Epäilyjä saatavuudesta oli jälleen lämpimän sään vuoksi. Kalaa saatiin ja sitä myös meni nälkäisiin suihin runsaasti. Oli paistettuna, keittona, purkissa, savustettuna jne. Eli melkeinpä kaikin mahdollisin tavoin. Joka vuosi jollekin kansanedustajalle luovutettava Kalastajien julkilausuma toisti, jälleen kerran, hylkeistä ja merimetsoista aiheutuvaa haittaa. Eikä turhaan. Tämä haitta kasvaa koko ajan suuremmaksi, jos nopeasti ei tehdä jotain kantojen kasvun pysäyttämiseksi tai oikeammin tähdätä niiden reiluun vähentämiseen. Pelkästään jo hylkeet syövät enemmän kalaa kuin kalastajat saavat saaliiksi. Kalastajan osuus kalan hinnasta on olematon ja saaliiden koot ovat pienentyneet merkittävästi, koska hylkeet ovat joko syöneet osan suoraan pyydyksistä tai karkottaneet kalat muualle. Lisämenoja aiheutuu vielä rikkoutuneista pyydyksistä. Asia etenee, mutta miten hitaasti ne byrokratian rattaat sitten pyörivät, jää nähtäväksi. Markkinoita riittää muuallakin kesän viikonlopuille. Järjestelyihin tarvitaan väkeä ennen tapahtumaa, paljon sen aikana ja jälkien siivoukseen myös valojen sammuttua. Pienten kuntien ongelma on ikääntyvä talkooväki. Täälläkin halsterisilakat on jouduttu jättämään jo pois valikoimasta riittämättömän työvoiman vuoksi. Tähän saakka on muutoin pärjätty ja toivottavasti jatkossakin saamme nauttia paistetuista silakoista ym. herkuista Silakrysäyksessä. Taitaa jokainen tietää sanonnan ”kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää”. Pätee hyvin markkinoihinkin. Myyntipaikat tai niiden hinta, itse tapahtuman paikka tai aika ym. ovat seikkoja, joita kritisoidaan ja kun yhden saa tyytyväiseksi niin narisee toinen. No, ruoka teki kauppansa näilläkin markkinoilla, muut tuotteet ei ihan niin hyvin… Paikan muutos tuli taas esille Facebookissa. Tuli joukkoon yksi selkeä ja varsin tyhjentävä kommentti, joka kertoi sen mihin ei paikan siirrolla vaikuteta: Ei ole ostovoimaa, palkat ovat pienet. Tällöin markkinoillakin ostetaan ruokaa, koska nälkä on jokapäiväinen vieras. Eläminen maksaa –  Suomessa varsinkin ja jostain on tingittävä, kun noita käsi ojossa rahaa pyytäviä riittää, Carunasta alkaen. Mitä markkinoilla ja messuilla tehdään tänä päivänä? Vietetään aikaa perheen ja ystävien kesken, nauttien tarjoiluista ja esiintyjistä. Tapahtumien esiintyjiin pitäisi tietenkin jokaisen panostaa, mutta järjestäjillä saattaa tulla budjetin rajat vastaan. Ei saada kovin nimekkäitä esiintyjiä, vaan joudutaan tyytymään samoihin kasvoihin kuin menneinä vuosina. Eli yksi narinan aihe lisää. Aina pitäisi olla joku uusi, järjestäjän näkökulmasta mielellään tietysti paikallinen, ”vääräleuka” jututtamassa ja naurattamassa yleisöä. Ihmiset alkavat olla myös tarkempia siitä, mitä ostavat. On alettu ottaa luontoystävällisyys enenevässä määrin huomioon. Hyvä suunta, sanon minä, muovia alkaa ollakin jo kaikki paikat täynnä. Nykypäivänä moni käsitöillä itsensä elättävä ja markkinoita kiertävä yrittäjä tekeekin tuotteensa luonnonmateriaaleista. Aivan kuten ennen vanhaan. Eikä tapahtumat kesään lopu, niitä on jokavuotiseen tapaan vielä jouluun saakka Suomen maassa, vaikka tähän mennessä enin osa onkin jo takana. Silakrysäyksenkin jälkeen on verkot vielä selvitettävä eli ruoditaan mennyt tapahtuma ja summataan, miten meni, jäikö viivan alle jotain. Sillä sitten pitäisi taas seuraavat ”kekkerit” järjestää. Toivotaan kaikille järjestäjille parasta. Ari Merinen Kunnanvaltuuston pj. (kesk.) Taivassalo