Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Maskun kirkon uruissa osaamista Itävallasta

Pienten hankintahankaluuksien jälkeen Maskun kirkon urkujen uusimishanke alkaa olla loppusuoralla. Itävaltalaisen urkurakentajan Orgelbau Köglerin Christian ja Franziska Kögler ovat parhaillaan Maskussa viimeistelemässä urkuja soittokuntoon. Urut otetaan virallisesti käyttöön ensimmäisenä adventtina joulukuun 2. päivä. Samalla saadaan päätökseen Maskun kirkon korjaus-, restaurointi- ja uudistushanke. Maskun seurakunta kutsui paikallisia yrittäjiä tutustumaan urkuprojektiin siinä toivossa, että hankintaan saataisiin ehkä myös taloudellista tukea. Valtavaa ryntäystä kutsu ei kuitenkaan saanut aikaan. – Urut ovat kaikkien juttu. Kun seurakunnan kirkkoon ollaan hankkimassa urkuja, hankinta tehdään kaikkien hyväksi. Tämä kirkollisten tapahtumien keskeinen tekijä ei ole mikään pienen sisäpiirin juttu, vaan jatkuvasti viikosta toiseen läsnä jokaisen kirkossakävijän elämässä. Soitinta ei myöskään hankita vain hetken tarpeeseen, vaan tulevillekin polville jopa satojen vuosien päähän, ei liioin kanttorin mielihaluja tyydyttämään, vaikka kelvolliset työvälineet ja työolosuhteet ovatkin kohtuullinen toive jokaisella työalalla, seurakunta viestitti kutsukirjeessään. Uusille uruille kertyi hintaa 293 000 euroa. Toki rahat ovat valmiina laskun maksamiseen, vaikkei sponsoritukea liiemmin herunutkaan. – Hintaankin liittyen voisi todeta, että urut ovat ainoa soitin, jolla yksi ihminen pystyy säestämään niin suuressa tilassa koko kirkkokansan laulua. Samaten urut juhlallisuudessaan myös täyttävät parhaiten noin suuren tilan yhden ihmisen soittamana. Orkesterit ja bändit ovat sitten oma lukunsa ja niissähän on aina useampia ihmisiä, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Kaija Järä totesi. Maskun seurakunta on jo aiemmin peruskorjannut Lemun kirkon urut. Kanttori Tom Lustigin mukaan Maskun kirkossa urkujen uusiminen oli oikea ratkaisu. Hän korosti urkujen soolosoitinluonnetta. – Urut alkoivat olla huonossa kunnossa. Ne olivat tulleet tiensä päähän. Tilanne oli vähän niin kuin hometalossa eli korjaamisen sijaan oli parempi rakentaa uutta. Urkuja käytetään paljon muussakin kuin yhteislaulun säestämisessä. Urut ovat ikään kuin yhden soittajan orkesteri. Aina ei ole mahdollista järjestää paikalle orkesteria. Tämä on myös taloudellinen näkökohta, Lustig perusteli. Lustig vakuutteli, että kirkkokansa kyllä huomaa, millainen ero urkujen soinnissa on vanhaan verrattuna. Lustigin kommenttien lisäksi seurakunnalla oli muitakin perusteluja urkujen uusimiseen. – Urut voivat olla suuret tai pienet, tietyn tyylisuunnan mukaiset tai yleissoitin, sadoista ja tuhansista pilleistä käsityönä yksityiskohtiaan myöten rakennetut ja ovat aina yhdistelmä soitinta itseään sekä tilaa, jossa ne sijaitsevat. Kaikissa vaihtoehdoissa on kuitenkin olennaista laatu: Parhaimmillaan urkujen sointi hivelee korvaa ja virvoittaa sielua. Päinvastaisia laaduttoman soittimen aiheuttamia tuntemuksia ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan, vaikka niitäkin maailmaan mahtuu eikä myöskään tasaisen tylsää ääntä, joka pahimmillaan turruttaa ja tekee penseäksi kaikkea asiaan liittyvää kohtaan, seurakunnan virallisessa tiedotteessa todettiin. Seurakunnan mukaan urut ovat kenties ensimmäinen asia, joka ihmisille tulee mieleen kirkosta. Tämä pätee myös toiseen suuntaan: uruista ajatus kulkeutuu vikkelästi kirkkoon. – Urut on äänenvoiman, -korkeuden ja -värien vaihtelumahdollisuuksien suhteen kaikkein monipuolisin akustinen soitin. Lähin vertailukohde teholtaan lienee kamariorkesteri. Sen käyttö seurakuntatyössä urkujen korvikkeena edellyttäisi noin kolmenkymmenen soittajan ja orkesterille vähintään yhden täysipäiväisen sovittajan ja nuotinkirjoittajan palkkaamista. Urkujen kantava, laulava ääni yhdistyneenä edellä mainittuun monipuolisuuteen tekee soittimesta ylivertaisen suurten tilojen yhteislaulun johtajan, ikään kuin suuri kuoro tai kokonainen orkesteri olisivat mukana. Seurakunta halusi profiloitua kirkkomusiikissa myös siksi, että keskiaikaiseen kivikirkkoon liittyy kiinteästi virsirunoilija Hemminki Maskulainen.