Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kilpaurheilu, kansanterveys ja liikunta

Berliinin yleisurheilun EM-kilpailuista ei tullut grammaakaan arvometallia Suomeen. Kehnoa kisamenestystä on puitu monesta eri näkökulmasta ja niin urheilujohtajien kuin urheilijoidenkin päitä on vaadittu vadille. Yleisurheilumenestyksen lamavuodet ei ole niinkään uusi ilmiö ja vuosikymmeniä on vierähtänyt siitä, kun Suomi on kenttälajeissa kyennyt laajalla rintamalla taistelemaan tosissaan mitaleista. Kansainvälisessä vertailussa monien lajien kohdalla Suomessa jäädään jälkeen valmennuksen saatavuudessa ja laadussa, harjoitteluolosuhteissa, rahoituksessa ja niin edelleen. Nämä ongelmat ovat kuitenkin pitkälti jo tiedossa ja muutoksen eteen yritetään tehdä kovasti töitä olemassa olevien resurssien puitteissa.   Terveydenhuollon kustannukset Suomessa olivat 21,6 miljardia euroa vuonna 2016. Tämän menoerän nousuvauhti on ollut huimaa koko kuluvan vuosituhannen ajan. Vuoden 2000 noin 13 miljardista eurosta on kivuttu tasaista tahtia ylöspäin. Tämä kehityskulku ei taitu itsestään. Tarvitaan tehokkaita keinoja puuttua kansanterveyteen. Se on kaikkien yhteinen etu. Valtion budjetissa kyllä riittää euron mentäviä aukkoja terveydenhuollon ulkopuolellakin. Diabetes ja monet muut sairaudet nakertavat ihmisten elämänlaatua. Nämä ovat usein seurausta liikakiloista.   FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan lähes kolme neljäsosaa miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia ja noin neljännes työikäisistä luokiteltiin lihaviksi. Eurooppalaisessa lihavuusvertailussa Suomi edustaa ylempää keksikastia ja on hallitseva Pohjoismaiden mestari. Kaikkien todellakaan ei ole tarkoitus olla langanlaihoja vaan perusterveitä ja riittävässä fyysisessä kunnossa jottei se olisi este hyvinvoinnille. Pitää muistaa, että liikaan laihuuteen liittyy paljon terveysrikejä. Olennaista ei ole tuijottaa peiliä ja katsoa miltä näyttää. Sen sijaan jokaisen tulisi kysyä itseltään kuinka voin ja mitä voin tehdä hyvinvointini eteen.   Lisäämällä liikuntaa voidaan ennaltaehkäistä monia vakavia sairauksia ja lisätä hyvinvointia. Valtion Liikuntaneuvoston tänä vuonna julkaiseman raportin mukaan liikkumattomuuden hinta on yhteiskunnalle vähintään kolme miljardia euroa vuosittain. Liikuntaa edistämällä voidaan tutkitusti hillitä terveydenhuollon kustannuksia sekä parantaa mahdollisuuksia saavuttaa tulevaisuudessa mitaleita urheilun saralla.   Yksilön terveys koostuu monesta eri palasesta. On ravitsemusta, henkistä hyvinvointia sekä liikuntaa. Terveydenhuollossa painopiste on pääosin vahinkojen paikkailussa eikä niinkään niiden ennaltaehkäisyssä. Ihmisiä on tuettava pitämään itsestään huolta. Tässä tarvitaan liikuntaa. Tarvitaan neuvontaa, opastusta, kannustusta ja liikuntareseptejä, jotta ihmiset saadaan aktivoitua liikkeelle. Terveysalan ammattilaiset kyllä tietävät liikunnan merkityksen, mutta tämän pitää näkyä myös terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa ja ennen kaikkea käytännön toiminnassa terveysasemilla.   Erityisen huolissani olen lasten liikkumattomuudesta ja elintavoista. Ylipaino, motorisen kehityksen takkuaminen, istumisen ja digilaitteiden käytön lisääntyminen. Tässä muutama kansanterveyden tulevaisuudenuhka. Nyt tarvitaan politiikankin saralla uusia reippaita avauksia, jotta tilanteeseen saadaan muutos. Ylipaino on monelle herkkä aihe. Vuosikymmeniä terveyden ja liikunnan alalla toimineena voin sanoa, ettei syyllistämällä päästä maaliin. Tämä pitää ottaa huomioon. Kannustus ja tuki ovat ratkaisun avaimet.   Uskon, että laajamittainen liikunnallisen elämäntavan yleistyminen nostaisi ennen pitkää Suomen urheilumenestyksen suosta. Aihetta on tutkittu paljon ja huippu-urheilun mitalijahdissa harrastajamääriä tärkeämpänä on pidetty valmennusta, harjoitteluolosuhteita ja riittävää rahoitusta. Ihmiset ovat kuitenkin toiminnan ja elinvoimaisen lajikulttuurin edellytys. Liikuntatottumukset omaksutaan vahvasti myös kotoa ja näin ollen niiden voidaan todeta jossain määrin periytyvän. Suoria yhteyksiä harrasteliikunnan ja kilpaurheilumenestyksen välille on hankala hahmottaa, mutta uskon, että liikunnallisten vanhempien lapset päätyvät todennäköisemmin urheiluharrastusten pariin. Tämä puolestaan voi poikia loisteliaita kilpaurheilu-uria ja tuoda menestystä mitalinälkäiselle kansakunnallemme.   Lasten ja nuorten harrastamista tulisi tukea nykyistä enemmän kouluissa ja iltapäiväkerhoissa sekä tietenkin urheiluseuroissa. Vaikka harvasta tulee menestynyt kilpaurheilija, niin jo nuoresta pitäen omaksuttu liikunnallinen elämäntapa on kuin lottovoitto yksilölle ja yhteiskunnalle. Liikunnan riemua ei korvaa mikään.   Valtion ja kuntien on panostettava nykyistäkin aktiivisemmin liikunnan lisäämiseen maanlaajuisesti kaikissa ikäluokissa ja poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistamiseen. Tämä on pitkällä aikavälillä ainoa vaihtoehto paisuvien terveydenhuollon kulujen kattamiseksi ja tulevaisuuden mitalimahdollisuuksien parantamiseksi. Ritva ”Kike” Elomaa kansanedustaja (ps.)