Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Susitilannekommentit vaihtelevat suuresti – Mynämäessä ja Nousiaisissa hiljaista tai pahinta viiteen vuoteen

Paikallinen petokeskustelu kiihtyi taas, kun pikkukoira joutui viime viikolla suden suuhun Nousiaisten Savojärven lähistöllä. Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen riistapäälliköllä Mikko Toivolalla ja Mynämäessä kymmenkunta vuotta susiasioihin perehtyneellä Marko Setälällä on erilainen käsitys nykytilanteesta. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli tämän vuoden maaliskuussa 20 susilaumaa eli kuusi enemmän kuin vuotta aiemmin. Lisäys kohdistuu etenkin läntiselle kannanhoitoalueelle, jossa susien määrä oli arvion mukaan 70–80:stä 108–122:een. – Alue ulottuu Uudeltamaalta Ouluun saakka. Sudet ovat lisääntyneet etenkin Pohjanmaalla, mutta Varsinais-Suomessa tilanne on ollut vakaa tai määrässä on ollut pientä nousua. Käsitys on se, että kevään jälkeen esimerkiksi Mynämäen ja Nousiaisten alueella on ollut hiljaista eikä uusia pentueita ole havaittu. Vehmaan, Lokalahden ja Laitilan suunnalla on ollut enemmän liikettä, Toivola sanoo. – Riistakameroiden perusteella Pöytyällä on havaittu elokuun alussa kuusi ja Laitilassa viisi pentua. Molemmat laumat kulkevat myös Mynämäessä ja Nousiaisissa. Nyt tilanne on pahin viiteen vuoteen, Setälä väittää. Toivola ei ota kantaa, mikä olisi sopiva susimäärä. – Joillekin yksi on liikaa ja toisille kymmenen liian vähän. En ole tässä asiassa tuomari. Kannanhoitosuunnitelman mukaan 25 laumaa voisi olla se raja, jonka jälkeen voitaisiin harkita metsästystä. Setälä ennustaa, että keväällä syntynyt pentumäärä saattaa aiheuttaa lisäpulmia. – Tassu-havaintojen arvo on painettu nollaan eikä paikallisten suurpetoyhdyshenkilöiden antamia tietoja uskota. Luottamus riistakeskukseen on mennyt täysin. Se on syypää siihen, että tilanne on kriisiytynyt Varsinais-Suomessa. Silloin kun susia on saanut viime vuosien aikana jahdata koirien kanssa, kokemukset ovat olleet hyviä. Nyt susien luontainen ihmispelko on vähentynyt, kun laumat ovat saaneet elää rauhassa. Setälä kiistää arvelut siitä, että metsästäjiä harmittaisivat susien syömät hirvet ja peurat. – Kyse on elämisestä syrjäseuduilla. Sieltä tulee metsästäjille avunpyyntöjä. Myös Toivola myöntää, että pelon tunteesta on haittaa. – Silti susista olisi pystyttävä keskustelemaan asiallisesti ilman valtavaa vastakkainasettelua. Luonnonvarakeskuksen keväisen arvion mukaan Suomessa oli 165–190 sutta eli lähes kymmenen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kun myös itärajan reviireillä elävät sudet otetaan laskelmiin, Suomen kokonaismääräksi saatiin 180–205 sutta. Maaliskuun susikanta kuvasi metsästyskauden jälkeistä tilannetta, jolloin susien määrä oli alhaisin. Kesällä susien lukumäärä on suurempi kuin maaliskuussa, sillä suden pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Ensimmäistä kertaa pentuja saava naaras synnyttää keskimäärin 3,7 pentua ja vanhemmat naaraat yleensä hiukan enemmän.   Kommentti Eläin syö eläimiä Susi on eläin, johon liittyy suuria tunteita. Kauhistelua saattaa aiheuttaa jopa se, jos pellolta tai metsiköstä löytyy susisapuskoinnin jäljiltä peuran raato. Peuraa pidetään varmaankin kauniina metsäeläimenä, kun taas susi on monien mielestä ilkeä otus ja raaka murhaaja. Silloin sopii hätkähtää, jos peuran jäännöksiä ilmestyy kotinurkille. Se merkitsee sitä, että myös sudet ovat olleet lähistöllä. Muuten luonnon kiertokulkuun kuuluu se, että susi syö peuran. Useilla eläinlajeilla on tapana taltuttaa nälkää popsimalla muita otuksia. Kun susi syö peuran, kyseessä on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin se, että lintu hotkaisee kastemadon tai kissa pyydystää hiiren. Myös sellainen eläinlaji kuin ihminen tappaa saadakseen murkinaa ruokapöytään. Mutta se ei ole normaalia, että susi nappaa kesämökin pihasta pikkukoiran välipalakseen keskellä kirkasta päivää ja vieläpä niin, että ihmisiä on muutaman metrin päässä. Näin kävi Nousiaisissa viime viikolla. Jokainen lemmikkejä hoivaava voi vain kuvitella tilanteen traagisuutta. Todennäköisesti tässäkin tapauksessa haukku oli rakas perheenjäsen. Nousiaisten tapauksen jälkeen on taas kuulunut näitä kommentteja: jos pihakoira kelpaa suden suuhun, niin milloin on pikkulapsen vuoro?