Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Mia Kuokkanen järjesti itselleen kodin ja raku- ja obvarakeramiikkaan sopivat työtilat Vehmaalle

Kaikki alkoi jo varhain muovailuvahasta. Matalan, punaisen pöydän ääressä vantaalaisperheen ainokainen muotoili itselleen leluja – ja sai juuri sellaisia kuin itse halusi. Jossakin vaiheessa äiti kyllästyi sukkiin takertuvaan muovailuvahaan ja hankki savea. – Kävin jo lapsena keramiikan kursseilla, ja kiinnostuin myös maalaamisesta. Olin jo teini-ikäisenä Helsingin kauppatorilla myymässä koruja, keramiikkaa, kortteja ja piirtämässä muotokuvia. Niitä en kehtaisi enää lähteä tekemään, Mia Kuokkanen kertoo. Kuokkanen opiskeli kuvataidetta Vapaassa Taidekoulussa ja Kuvataideakatemian maalauslinjalla. Vantaa ja Helsinki olivat ihan jees elämän ensimmäiset 40 vuotta, kunnes halu hankkia ikiomat työtilat saivat tutkimaan mahdollisuuksia pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Arabian tehtaan sulkemisen jälkeen aviopuoliso Mikkoa ei enää työ sitonut kaupunkiin. – Muutimme Vehmaalle kaksi vuotta sitten kesäkuussa. Asumme tosi metsässä, täältä ei kävele 20 minuutissa mihinkään missä olisi ihmisiä. Se on ihanaa! Olen Vantaallakin kirmaillut pitkin metsiä, mutta siellä olet kymmenessä minuutissa jo jossakin ostarilla. Iso syy vehmaalaistalon valintaan oli piharakennus, jonne pystyi perustamaan keramiikkapajan. Oma kaasulla lämpiävä polttouuni on rakennettu itse tynnyristä. Tarvittaessa se lämpiää 1200 asteeseen, mutta tavallisesti vähän vähempikin riittää. – Erikoistekniikoissa on tärkeää, että tuotteet voi polttaa itse. Jotkut pitävät ihan hepreana, miten raakapoltonkin voi tehdä kaasu-uunilla itse, sillä polton alkuvaiheen matalampia lämpötiloja on vaikea hallita. Esilämmitän savitöitä keittiön uunissa muutaman tunnin ajan, ja siirrän ne 175-asteisina polttouuniin. Mia Kuokkasen omimpia tekniikoita Raku-lasitusta ja Obvaraa yhdistää sattumanvaraisuus ja luonnonelementtien leikki. Japanilaislähtöisessä Rakussa tulikuuma savityö nostetaan savustuspönttöön ja sieltä hetken kuluttua kylmään veteen tai lumeen. Lämpöshokki aiheuttaa lasitteen krakeloitumisen. Keskiaikaista Obvara-tekniikkaa varten pitää käydä ruokakaupassa. – Vehnäjauhoista, hiivasta, sokerista ja vedestä sekoitetaan liemi, jonka annetaan käydä kolme päivää. Raakapoltettu teos lämmitetään uudelleen 900 asteeseen ja dipataan pikaisesti liemeen. Blinitaikinaa muistuttava Obvara-liemi palaa kiinni keramiikkaan ja muodostaa siihen sattumanvaraisia kuvioita ja värisävyjä. Vehmassalmen rannan tuntumaan metsän keskelle muuttaminen merkitsi Kuokkasen taiteessa käännettä. Aiemmat merelliset aiheet antoivat tilaa myös metsän väelle ja maanläheisille värisävyille, ja keramiikkayritys sai uuden nimen Me Maahiset. – Otan käteen sopivan köntin savea, ja sieltä se vain tulee. Lopputulos on aina yllätys, vaikka voinkin aluksi pyrkiä johonkin. Samalla tavalla kuin lapsena tein itselle leluja, vieläkin teen sallaisia hahmoja, jotka tuottavat itselle hyvää mieltä. ammatti: keraamikko ja kuvataiteilija syntynyt: v. 1974 Helsingissä asuu: Vehmaan Ukkilassa perhe: aviopuoliso Mikko ja kissa harrastukset: puutarhanhoito, sienestys, musiikki, lukeminen ja elokuvat