Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Isonvihan ajoilta: Mynämäestä Venäjän sotilaiksi

Nimitys manttaalimies on ollut käytössä historiateoksissa tarkoittamassa Venäjän armeijaan isonvihan aikana sotilaiksi otettuja suomalaisia. Aikalaislähteet kertovat muun muassa mynämäkeläisistä manttaalimiehistä ja heidän osallistumisestaan idän retkeen. Mynämäkeläiset Johan Mattson ja Simon Simonson olivat 1720-luvun alussa Venäjän palveluksessa Volgan alajuoksulla Astrahanissa. Syyt, mitkä heidät sinne kuljettivat, liittyivät suuren Pohjan sodan (1700–1721) ja politiikan käänteisiin. Sodan kestäessä Suomi oli joutunut vuodesta 1713 alkaen venäläisten miehittämäksi joitakin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Se miehityskausi sai nimen isoviha, ja sen aikoihin liittyy tunnetusti monenlaisia kovia siviili-ihmisten kohtaloita. Suomesta ryhdyttiin keväällä 1720 kokoamaan väkeä Venäjän armeijaan. Sellainen suuresti kuohutti mieliä. Aikalaiset näkivät sillä loukattavan yleisesti noudatettuja kansainvälisiä menettelytapoja. Vieraan valtion sotamieheksi joutumista koetettiin välttää pakenemalla metsiin. Joillekuille kuitenkin saattoi olla tervetullutta saada palkka, mikä sotamiehelle maksettiin. Venäjän joukkoihin oli pyrkimys hankkia Suomesta aina yksi mies yhtä venäläiseen tapaan laskettua veromanttaalia kohti; siitä kai tuli nimitys manttaalimies. Suomesta tuolloin koottiin yhteensä Venäjän armeijaan 1565 sotamiestä. Mynämäen pitäjästä lueteltiin 47 Venäjän armeijaan keväällä 1720 otettua sotamiestä. Heistä muutamista tallentui tietoja sodan jälkeen käräjäasiakirjoihin. Entiset sotamiehet antoivat joskus todistajanlausuntoja asianhaaroista, joista he Venäjälle viedyssä joukossa olleina tiesivät. Yleensä oli todistettava, että joku yksittäinen mies oli Venäjällä kuollut. Sellainen todistus tarvittiin, milloin sieltä palaamatta jääneeltä jäänyt vaimo aikoi avioitua uudelleen. Myös rahaan liittyvä asia saattoi olla syy kysyä Venäjän-retkestä kertovaa todistajanlausuntoa.   Tsaari Pietari I oli joskus, väitetään, vihjannut pitävänsä Persiaa sopivana sotanäyttämönä vähiten uskollisille joukoille. Uusia suomalaissotilaita aiottiin kuljettaa arojen poikki käytettäviksi Persiaa vastaan sodassa, jonka ajateltiin voivan alkaa. Historiateokset kertovat kapinasta, jonka Venäjän armeijaan isonvihan aikana otetut suomalaiset olivat tehneet ollessaan kuljetettavina laivoilla. Suomalaisia on ilmoitettu sen kapinan vuoksi surmatun. Yhtenä suomalaisten läpikulku- tai pysähdyspaikkana oli Pietarin kaupunki. Mynämäessä käräjillä annettujen lausuntojen mukaan muuan Carl Erichson oli kuollut sairauteen Pietarissa syksyllä 1720. Mynämäkeläinen Michel Sigfredson, isäntä Kukolassa, kertoi olleensa Moskovassa vartiossa ja komennuksilla. Hänen kertomansa mukaan Moskovassa sotamiehenä ollut Simon Anderson oli lähtenyt karkumatkalle palaamatta. Ennen pitkää suomalaisia oli Astrahanissa lähellä nykyistä Venäjän ja Kazakstanin rajaa. Muuan Erich, josta Mynämäen käräjillä tiedusteltiin, oli kuollut kesällä 1723 sairauteen Astrahanin kaupungin lähellä. Siitä kysyttäessä kertoi Venäjältä palannut Haloilan isäntä Johan Mattson.   Syksyllä 1721 Ruotsin ja Venäjän välillä solmittu Uudenkaupungin rauha muutti Venäjän joukkoihin koottujen suomalaisten aseman. Rauhansopimuksen mukaan palveluksesta Venäjällä yleensä tuli saada palata Suomeen, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Uumoiltu Venäjän sota Persiaa vastaan ei vielä Uudenkaupungin rauhansopimuksen teon aikoihinkaan ollut puhjennut. Paluumatkasta Suomeen Johan Mattson kertoi, että se oli alkanut elonkorjuun aikaan vuonna 1724. Pääsiäisen tienoilla 1725 hän oli joukossa, joka saapui Mynämäen seudulle. Saman vuoden keväällä seudulle palanneita olivat myös Michel Sigfredson ja Simon Simonson, joka asui Kivikylässä. Väenottoa ei voida pitää isonvihan rasituksista edes pahimpana; tunnetaanhan muun muassa isonvihan aikana miehitettyihin seutuihin paikoin kohdistettu poltetun maan taktiikka. Mutta helppoa ei ollut Venäjän sotamiehiksi manttaaleittain kootuillakaan. Tehtyjen laskelmien mukaan heistä yleensä vain noin joka kolmas palasi. Esa Laukkanen