Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Miksi tervapata hilattiin köysirataa Mäenkylästä kirkolle ja oma puhelinkeskus rikottiin?

Yhtenä jo perinteisenä ohjelmana Mynämäki-viikolla oli torstaina kyläkävely Juhani Heinon opastamana. Reittinä kierrettiin Mäenkyläntietä ja Keskuskatua, joiden varsilla elämä on vuosikymmenten saatossa ollut monenkirjavaa, ja varsin värikkäitä persoonia on paikkakunnalla asunut. Yksi heistä on ollut Oskar Marttila, jonka talo on sijainnut suunnilleen nykyisen Y-kulman kärjen paikkeilla. – Marttilan suku piti siinä kauppaa, ja kun Mynämäkeen perustettiin ihan 1900-luvun alussa Telefooniyhdistys, keskus tuli heille. Sekä Oskar että hänen vaimonsa olivat kaikella tavalla valveutuneita ja monipuolisesti mukana yhteiskunnan kuvioissa, ja heidät tunnettiin nimillä Marttilan setä ja täti. Oskar Marttila myös ajoi postia Hupmobile-merkkisellä autolla Taivassalon Helsinginrannasta, kun vuosisadan alussa posti tuli Ahvenanmaalta sinne. Täällä sanottiinkin että Mynämäen kirkkoherra luki Tukholman postin mukana tulleet kansainväliset uutiset ennen kuin Turun piispa, Juhani Heino kertoi. Vuonna 1918 Mynämäessä ei ollut pahaa konfliktia punaisten ja valkoisten välillä, mutta kummaltakin taholta kulki häirintäryhmiä. Kerran Marttila kuuli, että Mynämäkeen on tulossa punaisten ryhmä, joka hajottaa kaikennäköisiä tärkeitä paikkoja, muun muassa on Turussakin hajottanut puhelinkeskuksen. Niinpä hän teknisesti lahjakkaana miehenä otti Mynämäen puhelinkeskuksesta johdot ja osia irti ja levitti ne lattialle. – Kun punaisten joukko tuli, hän sanoi että mitä te nyt vielä haluatte, kun täällä jo oli mellastamassa yksi joukko. Tulijat raapivat päätään ja lähtivät pois, ja Marttila pisti keskuksen taas kuntoon. Se oli niin hieno teko, että jonkin ajan päästä tuli Turusta pyyntö, että kun siellä ei saada omaa kuntoon, että voisiko Mynämäen keskusta saada lainaan muutamaksi kuukaudeksi. Näin saivat turkulaiset yhteyden maailmaan Mynämäen keskuksen avulla. Marttilan kädenjälkiä on näkyvissä edelleen Kirkkokadun ja Keskuskadun risteyksessä olevassa puistikossa paksurunkoisissa salavissa. – Oskar Marttila löi joskus 20-30 -lukujen vaihteessa Mäenkylänmäestä Nihattulanmäkeen asti salavatappeja tienvarteen, ja nehän lähtivät niistä nopeasti kasvamaan. Niistä on vielä pari kolme tässä jäljellä.   Kävelyllä kuultiin Heinon kertomana myös tarina Mynämäessä kehitetyn yskänlääkkeen tiestä nykypäiviin asti. Mäenkylässä toiminut apteekkari kehitteli Ahlrothin paras -yskänlääkkeen, jonka resepti kulki hänen apteekkaripoikansa mukana Tornionjokilaaksoon Pelloon. 50-60 -luvulla siellä hetken apteekkarina toiminut mies puolestaan siirtyi Kuusankoskelle, ja ryhtyi siellä tekemään reseptin pohjalta näihin päiviin asti erittäin kuuluisaa yskänlääkettä Kuusaan kovaa.   Mynämäen kirkossa on edessä kohta katon paanujen uusiminen. Heino maalaili kuulijoilleen kuvaa siitä, miten työ on tehty vuonna 1925: – Kun paanut saatiin paikalleen, ne tietysti tervattiin. Terva kuumennettiin ja lämmitettiin Mäenkylässä Krouvilan talon pihalla, ja sieltä rakennettiin pitkä köysitaljarata, jolla kuuma pata hilattiin kirkolle miehille, jotka sutivat tervan paanuihin, koska ei haluttu tehdä avotulta lähelle kirkkoa.   Heino testasi myös kuulijoiden tietoa siitä, milloin mynämäkeläiset ovat nähneet ensimmäistä kertaa auton? Entä linja-auton? – 30.7.1901 noin klo 15 pysähtyi Suomen ensimmäinen ja ainoa auto silloin, Benz Velo kirkon luo huoahtamaan matkallaan Turusta Rauman kautta Paneliaan. Ensimmäinen linja-auto puolestaan vaappui tästä kohti Uuttakaupunkia 11.12.1905 illalla klo 20. Uusikaupunkilaiset uskalikot olivat tilanneet sen Saksasta ja yrittivät sillä sitten kevättalvella ajaa Uusikaupunki-Turku -väliä, mutta onnettomuudeksi kone hajosi heti alkuun eikä siitä oikein ikinä mitään tullut.