Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kotiseuturakkaus saa yrittäjän sijoittumaan kuntaan

Kotiseuturakkaus ja halu antaa jotakin takaisin on yksi suurimpia syitä, mikä vetää yrittäjää johonkin kuntaan. Näin listasi Varsinais-Suomen Yrittäjät ry:n toimitusjohtaja Hanna Munter alustaessaan keskustelua Mynämäessä keskiviikkona pidetyssä kuntaparlamentissa, ja osa kuulijoista myönsi yllättyneensä. – Kotiseuturakkautta on aina pohdittu tonttien myynnin kautta, onhan monesti helpompi myydä tontteja kunnassa syntyneille, mutta totta tosiaan se voisi toteutua myös yritysten kautta, totesi Reima Rantanen . Munter kertoikin esimerkkinä eräässä kunnassa aikanaan kontaktoidun kesäasukkaita siinä mielessä, että ovatko he pohtineet yritykselleen tai itselleen pysyvämpää paikkaa kunnasta. Seuraavina yrittäjiä kuntaan vetävinä asioina ovat kuntajohdon kiinnostus yrityksiä kohtaan, päättäjien keskinäinen luottamus eli sujuva päätöksenteko sekä ihmisten asenne ja osaaminen. – Ilman niitä on tosi vaikeaa tehdä elinkeinopoliittista ohjelmaa arjessa. Kyllä se vain ihmisistä, ilmapiiristä, sujuvuudesta, reagoinnista ja nopeasta palautteesta lähtee. Kunnan sisälle pitää saada sellaista sisäistä yrittäjyyttä, kommentoi Markku Tuuna .   Mynämäki on perinteisesti kutsunut naapurikuntien johtoa ja päättäjiä syyskauden avauksena kuntaparlamenttiin. Keskiviikkona pidetyssä tilaisuudessa teemana oli elinkeinopolitiikka, sillä jokainen kunta haluaa mahdollisimman paljon työllistäviä yrityksiä. Monesti katseet kiinnittyvät isoihin yrityksiin, joten Munter muistuttikin siitä totuudesta, että 93,3 % Suomen yrityksistä on pieniä 1–9 henkeä työllistäviä yrityksiä. – Jos ajatus on kalastaa isoja kaloja, on epätodennäköisempää saada sieltä ne työpaikat. Työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin, hän painotti. Toni Forsblomin mielestä mikro- ja pienyritysten huomioiminen jää kunnissa liian pienelle. – Yhteydenotto kunnasta merkitsee niille paljon enemmän kuin isoissa yrityksissä. Petteri Huuskonen näkee tärkeäksi yritysmyönteisessä kunnassa myös sen, että yrittäjät kohdataan mahdollisimman aidosti ja reagoidaan nopeasti heidän ongelmiinsa.   Kuntien halu saada omien rajojensa sisälle uusia yrityksiä on ymmärrettävää, mutta Hanna Munter muistutti, että nykyaikana monen yrityksen toiminta ei tunne kuntarajoja, kun ei edes maakunnan tai valtionkaan rajoja. Monessa kuntaparlamentin yleisökommentissa kuultiinkin ajatuksia siitä, että yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän. – Varsinais-Suomen yksi perisynti on se, että halutaan tehdä yksin, niin kuntina kuin yrityksinä. Sen sijaan pitäisi löytää yhteisiä alustoja, silloin syntyy uusia innovaatioita ja tapoja tehdä asioita, Juha Vanhanen totesi. Häntä komppasi muiden muassa Markku Tuuna, joka vertasi maakunnan tilannetta siihen, että kun joku matkailualan yrittäjä nyt saa bussilastin tulemaan, sitä ajetaan varovasti sammutetuin lyhdyin etteivät muut huomaisi, kun oikeasti se bussilastillinen pitäisi yhdessä imeä mahdollisimman kuivaksi. Seija Österberg myönsi elinkeinopolitiikan olleen asia, jota jokainen kunta on varjellut, jokainen on halunnut omat tontit, omat yritykset ja uudet asukkaat. – Nyt maailma on muuttunut, on tullut digitalisaatio eikä kunnan sijainnilla ole enää aina niin suurta merkitystä. Meillä on varmasti valtavasti potentiaalia tehdä yhteistyötä niin, että jokainen saa lisäarvoa niistä asioista, jotka ovat kuntien omasta erikoisuudesta nousevia, eikä se ole pois toisilta, hän totesi. Miia Keskitalon mielestä kyse on tahtotilasta ja mahdollisuuksien näkemisestä. – Pystyttäisiinkö me kuntien yhteistyöllä panostamaan määrättyihin isoihin asioihin paremmin kuin jos jokainen kunta tekee niitä itse?, hän kysyi.