Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Rehu uhkaa loppua kesken – Karjatilalliset ovat jopa vieneet eläimiä teuraaksi

Vehmaalainen Juha-Matti Suominen korjaa pelloiltaan toista nurmirehusatoa, mutta ei odota siltä liikoja. – Jos kolmannen sadon meinaa saada, pellot on pakko niittää tässä vaiheessa puhtaaksi. Ajankohta on tavanomaista myöhempi, kun ei pelloilla ole juuri mitään kasvanut. Jos puhdistusniiton jälkeen tulee sateita, kolmas kasvu lähtee mahdollisesti hyvin liikkeelle, hän sanoo. Ensimmäinen, kesäkuun alussa korjattu sato ei sekään kummoinen ollut. Keväällä lämpötila nousi viileästä suoraan hellelukemiin, eikä sadetta saatu. Säilörehun suhteen Suomisen tila on tavallisesti omavarainen, ja vilja ostetaan lähialueen tuottajilta. Tämänkesäisten kahden rehusadon turvin tilan 60 lypsylehmää ja samankokoinen nuorkarja pärjäävät kevättalveen saakka, mutta kurottavaa jää vielä nelisen kuukautta ennen kuin seuraavan kesän rehu on käytettävissä. – Olen pannut muutamia lehmiä normaalia aikaisemmin teuraaksi. Ne olisivat muutoinkin lähteneet elokuun loppupuolella. Nuorkarjan puolelta olen myös karsinut ylimääräisiä, sillä viime vuonna tuli aika paljon lehmävasikoita. Aikaistin teurastusta osittain rehupulan takia ja osittain siksi, että syksyllä nautaa ajetaan niin paljon teuraaksi, että hinta todennäköisesti putoaa. Maataloustuottajain Varsinais-Suomen liiton johtokunnassa vaikuttava Suominen tietää muitakin eläintiloja, joissa eläimiä on vähennetty heikon rehutilanteen takia. – Muutaman emolehmäpuolen ihmisen on ollut pakko vähentää, ja varsinkin luomupuolella on ollut vieläkin ongelmallisempaa. Suomisen mukaan tiloilla on ollut vaikeuksia tuotantosuunnasta riippumatta. – Sokerijuurikkaalla on aika huonot näkymät ja samoin porkkana, lanttu ja muut juurekset ovat kärsineet kuivuudesta, vaikka niitä olisi kasteltukin. Viljasadot vaihtelevat, mutta aikaisella kylvöllä olleet pellot ovat pärjänneet paremmin. Kun vilja ei ole tasalaatuista, se aiheuttaa enemmän kuivauskustannuksia. Sikaloissa, kanaloissa ja broilertiloilla koneellinen ilmanvaihto on ollut helteissä kovilla, ja eläinten oloja on helpotettu muun muassa sumutuksella. Suomisen maitotilalla on riittänyt, että navetan verhoseinän on nostanut ylös, jotta ilma pääsee kiertämään. – Lehmä kestää kuumuutta heikosti, ja sille riittäisi hyvin 10–15 astetta lämpöä. Kesä on ollut aikamoista läähätystä, hän kertoo. Tilan nuorkarja viihtyy laitumen reunassa puiden varjossa. Lisäruokaa on täytynyt järjestää laitumelle jo pidemmän aikaa. – Nyt kuluttajan olisi viimeistään syytä katsoa, että ostetussa makkarapaketissa, leipäpussissa ja juustossa on Hyvää Suomesta -merkki. Yhtä juustokiloa kohti kuluu kymmenen litraa maitoa, joten juuston valmistusmaalla on vaikutusta, hän muistuttaa.