Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Neulegraffiteista iloa ja väriä Mynämäen katukuvaan

Ihastuksen ja hämmästyksen huudahduksia on kuulunut erinäisten puiden juurella, kun yleisö on kiertänyt katselemassa Mynämäessä lauantaina avatun neulegraffitinäyttelyn töitä. Elokuun ajan keskustaajaman puistoissa esillä olevan Kun puulla on vilu -näyttelyn taustavoimina ovat olleet Wirmon Martat yhdessä muun muassa maa- ja kotitalousnaisten, MLL:n ja kunnan kulttuuritoimen kanssa. – Tempaukseen on osallistunut varovastikin arvioiden yli sata tekijää. Aivan huikean upeita neulegraffiti-teoksia on valmistettu pitkin kevättä ja kesää. Neulegraffausta ovat tehneet yhdistykset, yritykset, kaveriporukat ja yksittäiset tekijät. Osa teoksista on tehty yhteisötaiteena, kertoo Wirmon Marttojen puheenjohtaja Katja Rippstein .   Näyttelyn tekemiseen osallistui yli sata tekijää ikähaarukassa 5–95 vuotta: yksityisiä, yhdistyksiä, yrityksiä, perhekuntia, harrasteporukoita, koululuokkia. Aikaan saatiin yhteensä noin 35 teosta. Lisäksi monet osallistuivat projektiin lahjoittamalla runsaasti materiaaleja: keskeneräisiä käsitöitä, pitsiliinoja, parittomia sukkia ja vanttuita, langan loppuja, matonkuteen pätkiä jne.   Mynämäkeläinen Sonja Koskelainen innostui siskonsa Sylvia Hedin kanssa graffitiprojektista, kun he kuulivat siitä talvella MLL:n Mummin kammarissa. Omaa graffitia ryhdyttiin työstämään isolla perheporukalla, sillä suunnittelussa olivat mukana Sonjan tyttäret E milia Koskelainen ja Julia Mikkola ja poika Eero Koskelainen sekä Sylvian tyttäret Melissa Pajunen ja Milena Pajunen ja poika Miska Pajunen . – Kysyimme lapsilta ajatuksia Mynämäestä, että mitä kaikkea täällä on, ja niitä otettiin sitten mukaan. Miska sanoi heti ekaksi traktorin, ja sitä myöten tietysti piti olla peltoja ja joki tietenkin. Itse olen ollut hirvifani ja sisko pöllöfani, niin piti nekin teoksesta löytyä, Sonja kertoo. Graffitista löytyy tietysti myös Mynämäen kirkko sekä suomen kartta ja Mynämäki siellä punaisena pisteenä. Puun he kävivät valitsemassa heti kun kartta kirjastoon tuli, ja Mynämäki-otsikolla varustettu työ pääsikin arvoiselleen paikalle lukion pihaan. – Tämä on ollut kivaa yhdessä tekemistä, ja hienoa että Mynämäessä järjestettiin tällainen. Olen käynyt Turussa jokirannassa neulegraffiteja katsomassa, mutta en ole tällaista itse ennen tehnyt, vaikka käsitöitä olenkin paljon tehnyt. Sonja kertoo kuulleensa montakin kommenttia, että miten te uskallatte työn sinne ulos pistää. – En halunnut sitä varten jättää tätä tekemättäkään, että pelkäisin mitä sille tapahtuu. Toivottavasti työt saavat olla rauhassa.   Sinne tänne näyttelyalueelle sirotellut sini-lilasävyiset isoäidin neliöt ja verkot ovat runsaan parinkymmenen Wirmon Martan ja vapaaehtoisen käsialaa, ja ne tulevat saamaan Mynämäen graffitinäyttelyäkin isomman yleisön. Niitä nimittäin on käytetty rekvisiittana joulukuussa ensi-iltansa saavan Onneli ja Anneli -elokuvan kuvauksissa. Yhteyttä Marttoihin otettiin puvustamosta Scene Turun kautta. – Olivat huomanneet meidän graffitinäyttelyilmoituksen ja ajatelleet että olemme siinä hommassa pro, naurahtaa Rippstein. Ja Martathan olivat: he tekivät suit sait sukkelaan kesäkuussa 15 verkkoa ja 75 isoäidin neliötä. Siitä ei ole vielä tietoa, miten ne valmiissa elokuvassa näkyvät, mutta siitä on saatu lupaus, että Wirmon Marttojen nimi näkyy lopputeksteissä.   MLL:n varaisovanhemmat tekivät Satumetsässä-graffitin Perhekeskus Hippulan näyteikkunoihin ja talon eteen päällystettiin erilaisilla neuleilla polkupyörä. – Tavoitteena oli tehdä lapsille katsomista niin, että he voivat antaa mielikuvituksen lentää ja kehitellä siitä vaikka omaa satua, kertoo Riitta-Liisa Aalto . Satumetsän osia on tehty ajatuksella, että niitä voi käyttää sitten hyödyksi muissakin MLL:n toiminnoissa.   Graffitiprojektia vetäneet Leena Gustafsson ja Sirkku Punta toivovat teosten elävöittävän katukuvaa ja herättävän raitilla hyvää mieltä. – Kyllä saatiin ohikulkijoilta kokea heleää naurua ja hidastunutta kävelyä jo perjantaina, kun töitä kiinnitettiin paikoilleen, Gustafsson kertoo. Hän on projektin kuluessa nauttinut erityisesti siitä, miten ideat kehittyivät porukassa. – Koska ei käytetty mitään kallista materiaalia vaan kierrätystavaraa, sillä pystyi hyvin leikittelemään. Näyttelyn järjestäjät kuulivat projektin kuluessa sellaisiakin kommentteja, että töiden tekeminen ulos lyhytaikaiseen näyttelyyn on materiaalin ja tekemisen hassaamista. – Suurin osa töistä on tehty kierrättämällä. Tässä on valtava osa materiaalista sellaista ylijäämää, joka on saanut teoksissa nyt uuden elämän, toteaa Katja Rippstein. Lukion puistikosta löytyvä Sirkku Puntan teos Haaskalintuja ja roskakaloja muistuttaakin, että toisen roska on toisen aarre: – Teos on puheenvuoro sille kässämartan ominaisuudelle, joka laittaa säästöön yhtä ja toista, koska ”siitä voi tehdä vielä jotain”. Luova ihminenhän innostuu jo siinä vaiheessa, kun pistää asian innostuksissaan säästöön, Punta kuvaa työtään.   Graffiteja löytää keskustasta Osuuspankin ja kirjaston väliseltä alueelta molemmin puolin Keskuskatua. Kyltti puiston laidalla muistuttaa: Kunnioita tekijöitä – älä riko. – Ja jos joku huomaa, että säät ovat aiheuttaneet vaurioita jollekin työlle, ilmoittaisi siitä meille tai korjaisi sitä itse, Gustafsson toivoo. Elokuun ajan on menossa myös leikkimielinen äänestys, jonka lomakkeita saa Laurin markkinoilla Wirmon Martoilta sekä elokuun ajan kirjastosta. Palkinnoksi on luvassa osa graffititeoksesta Loputon leikki.   Kuvakavalkadia näyttelystä: