Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Männäisten markkinatori sai väen liikkeelle – Kalannin torialue vihdoin siihen käyttöön, mihin italialaisarkkitehti sen suunnitteli

Kun italialaisarkkitehti Vezio Nava kolmisenkymmentä vuotta sitten suunnitteli Kalannin uuden keskustan, hän ajatteli, että kirjaston ja kaupan välissä toimisi tori. – Sitä yritettiinkin joskus 1980-luvulla, mutta toritoiminta tyrehtyi, kun sille ei löytynyt oikein vetäjää, Kalannin emeritus kunnanjohtaja Ensio Kiukkonen kertoo. Tänä kesänä Kalannissa on perustettu Männäisten tori -yhdistys, joka aikoo elvyttää jo varhaisella keskiajalla tunnettujen Männäisten markkinoiden historiaa. Yhdistys järjestää kesäisin Kalannissa toritapahtumia. Markkinat pidettiin ensimmäistä kertaa viime perjantaina. Yhdistyksen puheenjohtaja Mauri Kontu ei päässyt paikan päälle seuraamaan, miten markkinat onnistuvat, vaan vastaili puhelimeen Kiinassa. – Olen työmatkalla täällä, mutta toivon, että kauppa käy ja ihmiset löytävät markkinat. On ihan ihmisistä kiinni, järjestetäänkö näitä markkinoita ensi kesänä. Tänä kesänä niitä ainakin järjestetään nyt elokuussa perjantaisin kello 14– 18 eli autotehtaan vuorojen vaihdon välissä. – Toivomme, että paikallisten ihmisten lisäksi autotehtaan työntekijät pysähtyisivät torille ostoksille kotimatkansa varrella.   Historian ensimmäinen Männäisten tori veti väkeä mukavasti. Myös kauppiaat olivat innostuneita. Kalantilaiset Eija Raitanen ja Eino Lehto olivat myymässä käsitöitään ensimmäistä kertaa elämässään. – Pitihän sitä nyt tulla, kun Kalannissa kerran on markkinat. Eino Lehto myi omia puutöitään ja Eija Raitanen neuletöitä. Myyntitiski notkui uniikkeja töitä ja pariskunta kertoi, että he olivat tuoneet kaikista töistään vain pienen murto-osan myyntiin. – Olen virkannut toistatuhatta kahvikuppia. Kertyyhän sitä, kun paljon tekee, Eija Raitanen sanoo. Eino Lehto kertoo, että on viihtynyt Kalannissa hyvin, vaikka on lähtöisin Laitilasta. Viihtymiseen on vaikuttanut pyhärantalaisnainen Eija, jonka hän takavuosina löysi tansseista. – Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Eino Lehto hymyilee leveästi. Pari on viihtynyt yhdessä Kalannissa erinomaisesti.   Lasten hauskuutuksesta pitivät huolen Kirsi ja Ari Nurmisen ponikaksikko, Sasu ja Tino. Tinolla oli kuuma ja se päätti ahtautua uimaan vesisankoon, mutta eihän se oikein onnistunut. Vesiämpäri kaatuu ja vesi imeytyy kuivaan maahan. Tinoa harmittaa ja se yrittää kaviolla vielä tunnustella, josko sittenkin mahtuisi ämpäriin. Onneksi Kalannin VPK on paikalla, jos ponien vesi loppuu kesken, apu on lähellä. – Eikä kotiinkaan ole pitkä matka. Käymme järjestämässä poniratsastuksia ja ajeluita vain tällaisissa tapahtumissa, joissa lapsilta ei peritä maksua. Meistä on reilua, että kaikki lapset pääsevät nauttimaan poniajelusta, Kirsi Nurminen sanoo. Lapset kiipeävät Tinon rattaille ja poni lähtee iloisesti kiertämään Kalannin kirjastoa ja kauppakiinteistöä, vaikka se ei päässytkään uimaan ämpäriin.   Männäinen oli jo varhaisella keskiajalla merkittävä Suomen kaupan keskus. Männäisiin perustettiin ruukki, jonne tarvittava malmi tuotiin purjelaivoilla Ruotsista. Männäisten ruukin alueella on toiminut myös viinatehdas, olutpanimo, meijeri ja mylly. Täältä vietiin myös vakkoja Tukholmaan, Baltian suuriin kaupunkeihin ja Pohjois-Saksaan sekä Tanskaan. Parhaimmillaan kaupankäynnin Vakka-Suomesta ulkomaille arvellaan olleen merkittävämpää kuin Turun kaupankäynnin. Jopa itse kuningas Kustaa II Aadolf oli poikkesi vuoden 1616 keväällä tutustumassa Männäisten markkinoihin.