Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Taiteilija valoi tunnetilat betoniin – Tuija Syrjäniemen näyttely Kustavissa

Luokanopettajana 20 vuotta toimineen Tuija Syrjäniemen lähipiirissä ei ollut ketään, joka olisi tehnyt taidetta. Musiikkiin erikoistunut opettaja antoi kaikki kuvataiteen oppitunnit kollegoilleen, koska ei omasta mielestään osannut edes piirtää. – Kuvataide ei ollut minulle tuttua, enkä kokenut, että minulla olisi ollut annettavaa. En tunnistanut sitä puolta itsessäni, hän kertoo. Nyt oululainen Syrjäniemi on pystyttänyt näyttelyn Kustavin kunnanviraston valtuustosaliin. Ilmaisuvoimaisin viivoin piirretyt kasvot katsovat akvarelleissa tiiviisti kohti, ja savesta muotoillut hahmot välittävät rouheilla muodoilla voimakkaita tunteita. – Kuvataiteen kautta löysin suuren osan itseäni. Voin syvältä ilmentää omaa herkkyyttäni ja samalla voimaa. Minulla on vahva tarve ilmaista itseäni ja sen kautta koen vahvasti olevani olemassa, hän sanoo. Käännekohta tapahtui syksyllä 2011 Syrjäniemen ollessa 44-vuotias. Silloin tuntui siltä, että oli löydettävä oma identiteetti ilman ammatin tuomaa määritystä, ja avata viimein ovi taiteen maailmaan. Yhtenä kimmokkeena muutokseen oli äidin kuolema vuotta aiemmin. Vuosina 2011–2014 Syrjäniemi opiskeli Limingan taidekoulussa ja tiesi heti, ettei enää palaa vanhaan työhönsä, josta oli ottanut virkavapaata. Tällä hetkellä Syrjäniemi opiskelee kirkkomusiikkia ja urkupedagogiikkaa, ja tekee samalla kanttorin sijaisuuksia. Muusikon töidenkin keskellä hän kokee itsensä ennen kaikkea kuvataiteilijaksi. – Katson maailmaa jatkuvasti siitä näkökulmasta. Teokseni syntyvät havaintojen pohjalta, mutta se ei ole tietoinen prosessi. Kun aloitan, en siinä vaiheessa tiedä, mitä minun pitää ilmaista, mutta tunne on vahva. Kun saan vangittua työhön läsnäolon hetken, tiedän, että se on nyt siinä, hän kuvailee. Syrjäniemeä kiinnostavat erityisesti kasvot, sillä niissä kohtaa hänen mukaansa ihmisen sisäisen ja ulkoisen elämän mysteeri. Teoksiinsa hän ottaa vaikutteita valokuvista ja osa malleista on hänelle tuttuja, mutta näköisyyteen hän ei pyri. – Tärkeämpää on sisäinen tieto siitä, että nyt olen saanut ilmaistua sen, mitä halusinkin. Kustavin näyttelyssä on esillä joukko opiskeluaikaisia kuvia ja kuusi uutta akvarellia, joissa viivan ja voimakkaiden värien käyttö on hioutunut eteenpäin omaan suuntaansa. Kolmiuloitteisista teoksista yksi on taottu, kaksi valettu pronssiin ja loput lattiatasoitteena käytettyyn harmaabetoniin, joka toistaa saven työstöjäljen kauniisti. Toisin kuin kipsi, betoni kestää hyvin käsittelyä, aikaa ja kosteuden vaihteluita. – Minulla on vahva muodon taju, ja mieluiten teen kolmiulotteista, jos vain työhuonetilanne sen sallii. Kaiken lähtökohta on viiva, jonka luonne kiehtoo minua. Viiva voi olla läsnäoleva, poissulkeva, määräävä, lempeä, leikkisä tai vetäytyvä, Syrjäniemi kuvailee. Kustaviin Syrjäniemi päätyi kulttuurisihteeri ja kanttori Essi Takkisen pyynnöstä. Takkinen on toiminut Syrjäniemen urkuopettajana Oulussa. Valtuustosalin näyttely on avoinna kunnanviraston aukioloaikoina 24. elokuuta saakka.