Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Mitä kaikkea ”unohdammekaan” metsään?

Kahdeksan vuotta sitten Mynämäkeen muuttanut S atu Hara lenkkeilee paljon koiriensa kanssa lähimetsissä eri puolilla Mynämäkeä. Polkujen varsilla kaupungin kasvatti alkoi ihmetellä, miten paljon metsiin onkaan ”unohdettu” sinne kuulumatonta tavaraa. Hän rupesi kiinnittämään niihin enemmän huomiota, kuvasi ensin kännykällä ja sitten myös järjestelmäkameralla, kun ajatus valokuvanäyttelystä syntyi. Mynämäen pääkirjaston näyttelytilassa on elokuun ajan esillä parikymmentä Haran ottamaa valokuvaa teemalla ”Ei luontokuvia vaan kuvia luonnosta”. – Tuntuu siltä kuin olisimme unohtaneet pelisäännöt luonnon kanssa. Osan kuvista olen ottanut hämmästyksen vallassa, koska kohteen olemassaolo ja tarkoitus on jäänyt minulle avoimeksi. Osa kuvista on otettu, koska ihmiskäden jälki huolestuttaa, Hara tiivistää näyttelyä esitellessään.   Hän painottaa kuitenkin, ettei ole koonnut näyttelyä soso-sormi ojossa, vaan mukana on myös huumoria sekä positiivisessa mielessä erikoisia asioita, joita hän on polkujen reunoilla ihmetellyt. Niitä ovat esimerkiksi päällekkäin ladotut kivet, joita löytyy Vanhan Turuntien maisemista. Kuvia on Mynämäestä joka ilmansuunnasta ja jokunen Nousiaistenkin puolelta: autoja, puoliksi maatuneita kuormalavoja, metsästysloukkuja, tynnyreitä, huonekaluja ja rekkalastillinen vanhoja puhelinpylväitä, joiden puuosat kyllä maatuvat mutta metalli ja eristeiden posliini eivät. Kasasta otettu kuva on saanut nimekseen: ”Sähkömiehen unelma ja eristeitä riittää sullekin”. – Osasta kuvauspaikoista olen myöhemmin kuullut, että ne ovat luonnonsuojelualueita, ja silti siellä on roinaa. Kuljetaan me ihmiset missä tahansa, niin aina meistä jokin jälki jää, mutta rajat täytyy olla.   Lenkkeilemään Satu Haraa vievät koirat Doni ja Bobi. Hara naurahtaakin näyttelynsä olevan vähän kuin vastaveto sille, kun koirankusettajia aina moititaan jätöksistä. Osa metsään jääneistä esineistä näyttää siltä, että kun jokin vehje on aikanaan hajonnut, se on vain jätetty niille sijoilleen. Osa on tarkoituksella kuljetettu luontoon. Sitä Hara ihmettelee, koska hänen mielestään Mynämäessä on hyvät mahdollisuudet viedä jätteet kierrätykseen. – On hyvät kierrätyspisteet ja esimerkiksi tuo hakettamo on hyvä, sinne voi viedä puutavaraa, ja siinä vieressä on ollut metallinkeräyslavakin. Myös sähkölaitteiden keräyslavoja on ollut.     Näyttelyn Hara rohkaistui pitämään, kun kuvia alkoi kertyä ja tukea näyttelyajatukselle tuli niin kotoa mieheltä Jorma Kantoselta kuin luonnonsuojeluyhdistykseltä, jonka valokuvakilpailuun Hara taannoin osallistui. Kilpailutyökin on näyttelyssä esillä. Elämä-nimisessä kuvassa on kivinen polku. – Jokaisella on polullaan kiviä, joihin kompastuu, ei ole tasaista menoa kenelläkään.