Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Ilonan juhlaherkuissa vannotaan kotimaisten raaka-aineiden nimeen

RUOKASARJA Ilona Rantapelkonen on lapsesta saakka halunnut olla leipuri. Hän on kotoisin suurperheestä, mutta perheen äiti ei viihtynyt keittiössä, joten Ilona sai itse opetella ruoanlaiton ja leipomisen salat kotona. Keittiö oli siis jo lapsuudessa hänen valtakuntaansa. – Olen ammatiltani suurtalouskokki, mutta leipurina elän juuri nyt ammatillisesti sitä, mitä halusinkin: saan päivät pitkät leipoa sitä, mitä milloinkin haluan, Rantapelkonen kertoo. Hän myy tuotteitaan Ilonan juhlaherkkujen nimissä Uudenkaupungin torilla, Reko-ringissä sekä kotimyyntinä ja tekee tilauksesta monenlaisia kakkuja. Rantapelkonen haluaisi tehdä myös tuotekehitystyötä, mutta siihen ei aika riitä. – Kaikki alan ammattilaiset aina sanovat, että kannattaisi keskittyä vaan yhteen tai kahteen tuotteeseen, mutta minä haluan tehdä kaikkea. Eniten kauppa käy pullien ja kääretorttujen ympärillä, mutta se, että tekisin joka päivä pelkkää pullaa, olisi aika tylsää, hän lisää. Ilonalla on miehensä Tapion kanssa 3-vuotias Maija-tyttö. Nyt jo näyttää siltä, että tytär viihtyy äitinsä seurassa keittiössä. – Hän on innoissaan, jos annan luvan painaa ison laitteen nappia tai hän saa rikkoa kananmunia taikinaan. Rantapelkonen vannoo kotimaisten raaka-aineiden ja sesonkituotteiden nimiin. Kesällä hän tekee kauden hedelmistä ja marjoista ajankohtaan sopivia tuotteita. Syksyn tullen hän tekee rukiista ja puolukoista kääretorttuja. Joulu tuo mukanaan omat leivonnaiset, samoin ystävänpäivä, Runebergin päivä, laskiainen ja pääsiäinen. – Tammikuussa kenellekään ei maistu oikein makea, joten silloin keskityn suolaisiin kakkuihin, piiraisiin ja pasteijoihin. Rantapelkosen työviikko on tarkkaan mietitty. Maanantaina hän käy tukussa, tiistaina hän leipoo keksejä ja kuivakakkuja, keskiviikkona hän tekee karjalanpiirakat raakapakasteeksi. Torstait ja perjantait ovat kiireisimpiä Reko-ringin ja torilauantain takia. Hän pystyy esimerkiksi paistamaan kerrallaan neljä kääretorttupohjaa, jos oikein kiirettä pitää, niitä syntyy 40 päivässä. – Torstait ovat 12 tunnin ja perjantait 15 tunnin työpäiviä. Sen päälle lauantain torimyynnit. Sunnuntai on viikon ainoa täysin vapaa päivä, tosin silloinkin saatan tehdä tilauskakkuja. Rantapelkonen ei voi lisätä tuotemyyntiä enempää, koska kodin yhteydessä olevassa leipomossa tulee seinät vastaan. Hänellä on kaksi suurta jääkaappia, mutta oikeasti hän tarvitsisi kylmiöhuoneen. Uunin pitäisi olla isompi tai niitä pitäisi olla useampia ja kunnon hella tarvittaisiin myös. – Jos lisään töitä, siitä tulee enemmän murhetta, mutta töistä saatu raha ei silti lisäänny. Rantapelkoselle yksinkertaisuus on leivonnassa tärkeää. Hän pyrkii välttämään sellaisia aineita, joista ihmiset eivät heti tiedä, mistä ne tulevat. Kananmunat tulevat läheltä, samoin marjat ja hedelmät. – Luomujauhoja en pysty ostamaan paikalliselta mylläriltä, koska sitten hintoja pitäisi nostaa ja olen aika huono hinnoittelija muutenkin. Rantapelkonen haastaa itseään leipurina. Hän on viisi vuotta leiponut täysipäiväisesti toiminimensä kautta, mutta hänestä tuntuu, että työ on yhä opettelua. Hän haluaa, että tuotteet säilyvät kotitekoisen oloisina. Hän esimerkiksi opetteli karjalanpiirakoiden teon vanhalla reseptillä, maku onnistui kerralla, mutta ensimmäiset satsit naurattivat sekä häntä että ostajia. – Kyllähän ne ensimmäiset taisivat melko rumia ulkomuodoltaan olla. Mustaherukkavalkosuklaajuustokakku 15–17 hengelle Tarvitset ison ja pienen irtopohjavuoan. Pohja (irtopohjavuoka, halkaisija 24 cm) 200g Wilhelmiina-keksejä 75 g voita Mustaherukkatäyte (irtopohjavuoka, halkaisija 20 cm) 4 liivatelehteä 2,5 dl vispikermaa 150 g mustaherukoita 200 g maustamatonta tuorejuustoa 1 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 1 rkl sitruunamehua 3 rkl kiehuvaa vettä Valkosuklaatäyte (irtopohjavuoka, halkaisija 24 cm) 4 liivatelehteä 200g valkosuklaata 3 dl vispikermaa 200g maustamatonta tuorejuustoa 200g kermaviiliä tai maitorahkaa 3 tl sitruunamehua 3 rkl kiehuvaa vettä Pinnalle mustaherukoita ja vispikermaa pursotettuna. Aloita tekemällä mustaherukkatäyte. 20 cm:n irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, rasvaa vuoan reunat ja kiinnitä reunoihin leivinpaperisuikaleet. Liivatelehdet kylmään veteen likoamaan, vaahdota vispikerma, soseuta mustaherukat ja sekoita soseen joukkoon tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää kuivaksi perustetut liivatteet. Kaada liivateseos ohuena nauhana täyteseokseen samalla sekoittaen. Sekoita joukkoon kermavaahto. Kaada täyte vuokaan ja laita jääkaappiin tai pakastimeen hyytymään. Tee pohja. Leikkaa 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murskaa Wilhelmiinat hienoksi muruksi, sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Painele seos vuoan pohjalle tasaiseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään. Kun mustaherukkatäyte on hyytynyt, tee valkosuklaatäyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa, vaahdota vispikerma. Sekoita kermavaahdon joukkoon tuorejuusto, kermaviili/maitorahka, sitruunamehu ja sulatettu valkosuklaa. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää kuivaksi puristetut liivatteet. Kaada liivateseos täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kokoa kakku. Nosta keksipohjan päälle vuokaan hyytynyt ja hieman kohmeinen mustaherukkatäyte, irrota vuoan reunat. Kakusta tulee korkea, joten laita vuokaan tarvittaessa lisälaidat leivinpaperista. Kaada mustaherukkatäytteen päälle valkosuklaatäyte. Tasoita pinta ja laita jääkaappiin hyytymään yön yli. Lisää pinnalle mutaherukat, jätä reunoille tilaa ja pursuta kermavaahto koristeeksi kakun pinnalle.