Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kustavin Lanskerissa on salainen satumetsä

Kustavin pienemmän Lanskerin mökkisaaren läpi kulkee paljon tallattu polku. Polku on otettu osaksi tamperelaisen savi- ja lasitaiteilija Margit Hakasen suunnittelemaa keijumetsää. Kustavissa mökkeilevällä Hakasella ja hänen miehellään Karilla on kuusi aikuista lasta ja 13 lastenlasta. Heitä varten keijumetsä alun perin tehtiin, mutta muutkin pääsevät halutessaan nauttimaan metsäisen polun rauhasta sekä etsimään polun ympäristöön piilotettuja salaisuuksia. – Polun varrelta löytyy savesta tehtyjä lasitettuja lintuja. Ne eivät ole kaikkein ilmeisimmässä paikassa, vaan kulkijan on osattava katsella ympärilleen, Margit kertoo. Ja toden totta, kun pysähtyy katselemaan, saattaa kallion päältä, lahonneen puun latvasta tai oksalta kurkistaa kirkasvärinen lintu. Jos silmäkulmassa välähtää jotakin kultaista, silloin on tullut nähneeksi Margitin tekemiä keijukaisia. Pieniä oksien lähellä leijuvia hahmoja, joilla saattaa olla kädet ja kasvot sekä kultaisesta verkosta tehty mekko. – Keijuja on näin sateen jälkeen hieman hankalampi huomata, ehkä sade sai ne menemään piiloon, Margit naurahtaa. Erikoisen mallisille puille on keksitty tarinoita: tuota puuta täytyy halata ja seuraavaa kohti kumartaa. Laakeat kalliot ovat esiintymislavoja. Keijumetsän pääsymaksu maksetaan kävyillä heittelemällä niitä puiden syliin. Keijumetsä päättyy suohon, jossa keijut syntyvät. Suon äärellä nautitaan uhrilahja eli mansikkamehu savesta tehdyistä pikareista. Kylttejä ei ole missään, joten keijumetsä on kuviteltava mielessään ja rajat koettava itse. – Lasten mielikuvitus on rajaton, joten he näkevät tonttuja, jos niin haluavat. Välillä aikuistenkin olisi hyvä avata silmänsä kunnolla ja katsoa ympärilleen. Aikuisiakin kannattaisi välillä vähän lapsettaa, Margit lisää. Margit antautuu mukaan lastenlastensa hullutteluun. Se on hänen mukaansa juuri keijumetsän ydin. – Saa hullutella ja heittäytyä vaikkapa tanssimaan. Ei aina tarvitse käyttäytyä kuin aikuiset. Ei elämän tarvitse olla mitenkään tylsää ja se revittelykin on mukavaa. Yhtenä kesänä Margit ja Kari järjestivät lastenlapsilleen viikon kestävän leirin. Kari oli esimerkiksi kehitellyt villisian metsästyksen, jossa koristeltua joulukinkkua liikuteltiin siimoilla ja pyörillä varustellulla alustalla. Lasten piti osua jousipyssyllä villisikajoulukinkkuun. Saalis saatiin metsästettyä ja siitä loihdittiin juhla-ateria seuraavalle päivälle, kun vanhemmat tulivat hakemaan lapsiaan. Margit teki päivätyönsä kenkätehdas Aaltosen piirtäjänä ja yrittäjänä. Kari puolestaan teki työkseen markkinointia. Nyt eläkkeellä olevat Hakaset viettävät puolet vuodesta Lanskerissa. Mökin saaresta he hankkivat 19 vuotta sitten. Margit Hakanen on aina nauttinut luonnossa kulkemisesta. Hän poimii reissuiltaan erikoisen mallisia käkkäräoksia sekä kauniita kiviä. Niistä Kari muovaa Margitin taideteoksille pohjia. Margitin taitavissa käsissä on syntynyt savesta satoja erilaisia lintuja, erityisesti lokkeja. – Mökkisaaremme rannassa elää yksijalkainen lokki. Monesti ajatukseni kohdistuvat siihen, kun työstän savea. Olen myös nähnyt unta, jossa pääsen leijumaan. Se oli ihan huippukokemus, joten sieltä se viehättyminen lintuihin ehkä kumpuaa. Margit Hakanen ei yritä elää taiteella, vaan taiteen tekeminen on hänelle intohimo. Nyt hän on löytänyt kiven, johon luonto on muovannut punaisista viivoista muodostuvan sydämen. Se on pohja Margitin tulevalle Sydänkäpylintu-työlle. – Linnuilla on hassuja nimiä ja mieheni Kari on loistava jalostamaan nimiä eteenpäin. Minulta on tulossa taideteokset ainakin hörönaurulokista ja pitsikaulushaikarasta, Margit sanoo. Margit Hakanen on osallistunut neljä kertaa Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Sinne häneltä menee pääasiassa lasimaalauksia. Hänen töitään on esillä myös eri yritysten tiloissa somisteena. Ensi kesänä hän tuo näyttelynsä Kustaviin. Margit tekee myös pieniä savikelloja. Hän on jättänyt kelloja ympäri maailman, kuten temppeleihin ja rannoille. Niiden perusteella hän on saanut yhteydenottoja esimerkiksi Saksasta ja Vietnamista. – Lisäsin kelloihin lapun, että esineen löytäjä, tämä on tarkoitettu juuri sinulle. Toivottavasti elät hyvän elämän. Haluan siis tuottaa hyvää mieltä ihmisille.