Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Markusta tuli Afrika-Mike

– Jo kymmenisen vuotta olen pohtinut etunimeni vaihtoa. Mikä siihen oli lopullinen syy, sitä en osaa sanoa. Kun passi meni vanhaksi, niin päätin ryhtyä toimeen. Jos olisin tiennyt, mikä vääntö tällaisessa prosessissa on, niin en olisi lähtenyt koko hommaan. Näin sanoo entinen Markku Varjo, nykyiseltä etunimeltään Afrika-Mike. Pitkään kestävyysjuoksua harrastanut Varjo olisi ottanut nimekseen Maraton Afrika-Mike tai Maraton-Mike, mutta ne oikeusministeriön nimilautakunta hylkäsi. – Olisin voinut valittaa päätöksestä, mutta annoin asian jäädä. Afrika-Mikea ei voitu hylätä, koska Suomessa on samannimisiä kaksi muutakin henkilöä. Nimenmuutos maksoi 21 euroa. Asian käsittely kesti viime vuoden lokakuusta kevääseen maalis-huhtikuulle asti. En suosittele menettelyä kenellekään. Varjosta on tullut Afrikan ystävä. Ensimmäisen kerran hän kävi harjoitusmatkalla Etelä-Afrikassa vuonna 2004. Nyt alkuvuonna hän vieraili Länsi-Kenian Itenissä, lähes 2400 metrin korkeudessa. Itenistä on muodostunut varsinainen juoksijoiden kylä, jossa niin kenialaiset huippujuoksijat kuin eurooppalaisetkin kestävyysurheilijat leireilevät. Varjon kohdalla matka ei mennyt aivan nappiin. – Se oli 15. tammikuuta, kun puolessa välissä 18 kilometrin lenkkiä kaaduin soratiellä. Siis afrikkalaisella soratiellä, joka ei ole sama kuin suomalainen soratie. Sain ruhjeita kämmenpohjiini, olkapäähän sekä otsaan ja leukaan. Helmikuun alussa alkoi kuume vaihdella 36 ja 40 asteen välillä. Varjo sai staphylococcus aureuksen eli stafylokokki bakteerin, ja hänet passitettiin Tyksiin ja tiputukseen välittömästi Suomeen palaamisen jälkeen 4. helmikuuta. Varsinaisena onnenpotkuna Varjo pitää sitä, että hän uskoi Itenistä asuvaa suomalaistuttuaan, joka sanoi, että jos suinkin kestää, niin lääkäriin vasta Suomessa. – Selkäkivut olivat suunnattomat. Lennon välilasku oli Istanbulissa, mutta onneksi molemmilla lennoilla viereinen paikka oli vapaana, joten pääsin pitkälleni. Tyksissä olin kahdeksan päivää ja sen jälkeen viikon sairaalassa Uudessakaupungissa. Tiputuksessa olin kaikkiaan kuukauden ajan. Antibiootteja Varjo joutui syömään helmikuusta kesäkuun alkuun. Bakteeri synnytti märkäpesäkkeitä selkärankaan. Afrika-Mike magneettikuvattiin kaikkiaan kolme kertaa. – Vastaavan bakteeritartunnan voi saada Suomesta siinä kuin Afrikastakin. Suomessa tapauksia ilmenee vuosittain 300–500. Tartunnan saaneista 95 prosenttia on narkkareita, ja sitä minultakin tivattiin, että olenko käyttänyt huumeita. Myös mahdollinen malariaan sairastuminen tutkittiin, mutta Iten on niin korkealla, että ei siellä hyttysiä ole. Koko alkuvuoden Varjo on ollut sairauslomalla, tämä viikko hänellä on Postista vuosilomaa. Juoksemisen Varjo aloitti armeijan jälkeen 1980. Sen jälkeen, kun verikokeiden ottaminen lopetettiin, hän uskaltautui taas lenkille viikko sitten perjantaina. – Juostessa selkä ei reagoinut mitenkään, mutta kymmenen tunnin päästä lenkin jälkeen selkäsärky alkoi uudelleen. Lottoa en ryhdy pelaamaan, sillä olen jo voittanut lotossa. Lottovoitto oli se, että ylipäätään selvisin koko sairaudesta. Juoksu- ja kestävyysurheilukulttuurin suhteen Kenia on Varjon mukaan aivan ylivertainen verrattuna Eurooppaan. Itenissä on noin 20 000asukasta, joista noin 5000 on hänen mukaansa ammattilaisjuoksijoita. – Juokseminen on tie pois köyhyydestä. Kaikki haluavat tulla huippujuoksijoiksi ja ansaita rahaa juoksemalla isoissa maantiekisoissa ja maratoneilla ympäri maailma. Kun siellä käy lenkillä, niin ohi saattaa mennä parin sadan juoksijan joukko. Juoksu on ykköslaji, sen jälkeen tulevat pyöräily ja jalkapallo, sanoo Afrika-Mike Varjo.