Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Hallintoa vai ”hallintoa”?

Sain aluehallintovirastolta kirjeen, joka yllätti minut. Siinä hallintokanteluasian ratkaissut virkamies myöntää aiemman kirjauksen virheelliseksi luotettuaan kunnan valvontavastuullisen tahon, Uudenkaupungin  ympäristöterveydenhuollon kirjalliseen selvitykseen, jonka mukaan Vehmaan kunta on päättänyt luopua Margareetta-kodin toiminnoista ja siirtää ne Attendo Oy:lle kesään 2017 mennessä. Osoitin viranomaiskirjauksen perättömäksi perusteena Vehmaan valtuuston päätös, jonka mukaan valtuusto hyväksyi Anna Ekströmin ehdotuksen siitä, että kunta hylkää Attendon tarjouksen ja järjestää vanhuspalvelut jatkossa oman kunnan toimesta. Aluehallintovirasto vähättelee viranhaltijan totuudesta poikkeavaa menettelyä kirjaamalla: ”Kyseisessä tapauksessa pidän ilmeisenä, että aluehallintoviranomaiselle ei ole annettu tahallisesti virheellistä tietoa, vaan kysymys on inhimillisestä erehdyksestä tai väärinymmärryksestä.” Totean, että uusi vastaavanlainen saman henkilön selitys odottaa Avin kannanottoa. Myös aluehallintoviranomainen katsoo toistuvasti oikeudekseen oikoa päätöksissään kirjaamalla totuudenvastaisuuksia. Muun muassa 4.6.2018 päätöksessä kirjataan: ”Aluehallintovirasto on kantelunne johdosta saanut Uudenkaupungin kaupunginhallituksen selvityksen 3.3.2017. Olette antanut selvitykseen vastineen sekä useita lisävastineita.” Kyseessä oli toista kuukautta myöhempi kantelu , josta Avi pyysi kaupungin selvitystä 19.5.2017 eli kolme kuukautta kaupungin antamaksi kirjatun selvityksen jälkeen. Kiistän antaneeni mitään vastineita kaupungin selvitykseen, jota en ole edes saanut. Aiempi 26.1.2015 Avin ratkaisu sisältää vastaavanlaisen kirjauksen, jonka mukaan kantelija on antanut vastaselityksen. Sen kirjauksen olen kiistänyt ja eduskunnan oikeusasiamies on taaskin työllistetty molemmilla asioilla. Asuttamani Savilan talon ensimmäinen isäntä sai viime vuosituhannen alussa opetusta luetun ymmärtämisestä. Minä en sellaista ole todisteellisesti saanut eivätkä ilmeisesti myöskään nykyiset viranhaltijat. Jätän lukijan arvioitavaksi, ketkä sitä tarvitsisivat ja vaikuttaako tällainen ”hallinnointi” luotettavalta. Toinen täysin retuperällä oleva asia on esteellisyyden ilmoittamatta jättäminen ja osallistuminen sellaiseen kunnalliseen asian käsittelyyn, jonka suhteen luottamushenkilö tai viranhaltija on esteellinen. Vehmaalla on tällä vuosikymmenellä ainakin kaksi tapausta, joissa hallinto-oikeus on kumonnut kunnan päätöksen perheyhteyden takia ja kolmas on vireillä. Ainoa, mitä kunnassa tapahtuu, on uusiopäätös, jotta asiaa koskeva päätös saataisiin lainvoimaiseksi tai asian unohtaminen täytäntöönpanoa perumatta. Kokonaan on unohtunut, että esteellisyyden ilmoittamatta jättäminen ja oleminen läsnä kyseisessä kokouksessa tai jopa osallistuminen asian on kuntalain vastaista, siis rikos. Sen todistaa Tullin pääjohtajan tapaus ja eikö valtakunnan syyttäjän irtisanomisen taustallakin ollut esteellisyys. Henkilö ei saa osallistua esteellisyytensä käsittelyyn, kirjaa kuntalain kommentaari perusteenaan hallintolaki. Tämän kirjauksen vastaisia näyttöjä minulla on sekä Vehmaalta että Uudestakaupungista. Jopa näyttöjä siitä, että esteellinen esittelee asiaansa monijäseniselle toimielimelle tai ohittaa sen antamalla omasta esteellisyydestään toimielimeltä pyydetyn lausuman itse. Milloin kuntapäättäjät vakavoituvat toimimaan esteellisyyssäädösten mukaan? Ensisijainen vastuu on kunnan johdolla. Vakava paneutuminen esteellisyyssäädösten noudattamiseen nopeuttaisi myös kunnan päätösten tuloa lainvoimaisiksi, kun niistä ei löytyisikään enää muutoksenhakuperusteita ja selittelytarve vähenisi oleellisesti. Vähenisivät myös perheriidat. Ilmeisestikin palvelin huomautuksitta ja rikkeittä vuosikymmeniä virkamiehenä liian hyvin hallinnoidussa, eduskunnan oikeusasiamiehen rutiinitarkastuksin valvomassa työyhteisössä, kun en taaskaan ymmärrä vallitsevaa viranomaispuuhastelua. Ilmari Heinonen se Savilan Ilu