Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kummivarsan kuulumisia – Melodyn manikyyri ja muuta hevoskoulua

Neljä kuukautta on lyhyt aika, mutta varsan elämässä ehtii tapahtua monenlaista. On opittu kävelemään, heti ensimmäisenä elinpäivänä, juoksemaankin jo toisena. Käymään äitin tissillä syömässä ja syömään jo heinääkin isojen hevosten tavoin. Huiskimaan hännällä kärpäsiä, hyppimään kivien ja kantojen yli, juomaan vettä isosta astiasta, näykkimään ja potkimaan pikku kavioilla ilmaan. Sen lisäksi on pitänyt opetella monia ihmisten keksimiä juttuja, joita aikuisena ratsuksi tarkoitetun hevosen täytyy oppia. Ja mitä nuorempana, sen helpompaa, ihan kaikille. Nimittäin pienestä suloisesta varsasta kasvaa aikanaan 500-kiloinen järkäle, jonka kanssa ihmisen on turha voimissa yrittää mittelöidä. Varsan opettaminen on oikeastaan vähän sama kuin kouluttaisi koiraa. Kun on päättänyt laittaa koiranpennulle pannan, niin sehän laitetaan. Paras olisi, ettei heti anna periksi, vaikka pikku koira naskalihampailla vähän näykkisikin. Samaa pätee riimun laittoon varsan päähän. Kyllä ensimmäinen kerta on semmoinen, että jo aloittaessa kannattaa tehdä päätös siitä, kuka on pomo. Kun se riimu laitetaan, niin se laitetaan ja kun se on päässä, kaikki on sitten hyvin. Sama pätee tietysti lapsiinkin. Ei kolmevuotiaaltakaan pidä kysellä, puetko sinä nämä kurahousut vai etkö?     Pikku varsan kouluttamisessa viisaat vanhemmat ovat kultaakin kalliimmat, no päteehän jälleen kerran sama myös ihmisiin! Varsa ottaa mallia emoltaan monessa asiassa. Melodyn äiti on maailmaa nähnyt otus, joka suhtautuu kaikkeen kuin viilipytty ja on siinä mielessä mahtava kasvattaja Melodylle. Siis lähes kaikessa. Kesähelteisenä päivänä viilensimme hevosia vesiletkulla. Melodykin antoi tehdä saman, kunnes oli äidin vuoro. Ja kun letkutus ei ole tammamamman mieleen, päätti Melodykin sitten, ettei häntäkään enää voi letkutttaa. Riimun laittamisen lisäksi Melodyä on taluteltu, harjattu ja sen kavioita on nosteltu. Pojat ovat ajaneet autoilla ja mopoilla lähellä laidunta ja on pidetty kaikenlaista muutakin mekkalaa, jotta Melody tottuisi eri asioihin. Vielä sen pitää oppia seisomaan kunnolla sidottuna ilman hätäilyä ja hevoskuljetusautoonkin pitäisi päästä tutustumaan. Vaikka hevonen vaatii toistoja vahvistaakseen oppimistaan, oppii varsa yllättävän nopeasti. Positiiviset kokemukset vahvistavat jo opittua, eikä juttuja tarvitse joka päivä toistaa. Se mikä on kerran opittu, pysyy hevosen mielessä, hyvässä ja pahassa. Uusin oppimiskokemus Melodylle oli sen ensimmäinen manikyyri eli kavioiden vuoleminen. Tekijänä oli kokenut kengittäjä Raimo Mikola , joka on tammalle ja toisellekin tammakaverille entuudestaan tuttu. Raimo on taitava hommassaan ja osasi toimia varsan kanssa kuten hyvä hammaslääkäri lapsen kanssa. Lapsen pinna ei ole kovin pitkä ja joskus on osattava käyttää oveluuttakin, niin myös varsan kanssa. Homma ei voi venyä liian pitkäksi, toisaalta ei keskenkään voi jättää. Melody malttoi olla aika nätisti, mutta näytti myös olevansa hevonen ja kävi muutaman kerran pystyssä ihan takajaloillaan. Kuitenkin kaikki neljä kaviota sai manikyyrin ammattimiehen otteissa. Kotiläksyksi tuli kavioiden nostelua ja koputtelua, koska jonain päivänä Melodynkin kavioihin kopsutellaan ihan oikeat hevosenkengät.     Yksi hauska asia Melody-varsan kasvussa on ollut sen väri. Melodyn isä on kimo, eli se on iän myötä vaaleneva ja nykyään kokonaan valkoinen. Äiti taas on ruunikko, eli ruskea mustine häntineen ja harjoineen. Melody peri isänsä geenit värin suhteen, vaikka syntyikin ruskeana. Isona siitä tulee kokonaan valkoinen, kuten isästäänkin on tullut. Nyt Melody on harmaan ruskea, ihan kuin rusakko, joka olisi vaihtamassa talviturkkia. Vaikkei vielä ole valkoista väriä, niin talven tulo tuo uutta Melodyn elämään. Sen on aika vieroittua äidistään ja myös tamma-mammakaveristaan. Kuten kaikki lapset ja nuoret, Melody tarvitsee ikäistään seuraa, jotta se kehittyy hyvin oikeaksi ja taitavaksi hevoseksi. Onneksi sen aika ei ole ihan vielä. Vielä saamme kuulla aamuisin Melodyn kimakan hirnahduksen, kun se toivottaa meille kaikille hyvää huomenta. Satu Puustinen