Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Leila Puttaa

Leila Maria Puttaa menehtyi 25.9.2020 89 vuoden iässä. Hän oli syntynyt 21. huhtikuuta 1931 Lahdessa. Hänen vanhempansa olivat ylikonstaapeli Lauri Esko Pauniala, joka oli kotoisin Padasjoen Auttoisilta, sekä Helmi Maria o.s. Junnila, kotoisin Mietoisista Haijaisten Junnilasta. Leila Puttaa jäi perheen ainoaksi lapseksi muutamaa vuotta nuoremman pikkusiskon kuoltua parin viikon ikäisenä. Lahdesta Uuteenkaupunkiin perhe muutti 1930-luvun puolivälissä. Leila Puttaa kävi koulunsa Uudessakaupungissa kirjoittaen vuonna 1950 ylioppilaaksi Uudenkaupungin Yhteislyseosta. Koulusta löytyi jo lukiovuosina tuleva elämänkumppani, vehmaalainen Aapo Puttaa ja avioliitto solmittiin vuonna 1952. Opiskelu vei Leila Puttaan ensin vuodeksi Turkuun Åbo Hemslöjdslärarinstitutiin ja sen jälkeen Hämeenlinnaan Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistoon. Sieltä hän valmistui kotiteollisuusopettajaksi vuonna 1954. Lapsia perheeseen syntyi kolme tyttöä ja perhe asettui asumaan Maskuun vuonna 1958, missä Leila sitten asui koko loppuelämänsä. Työurallaan Leila Puttaa toimi monissa kouluissa käsityönopettajan ja luokanopettajan sijaisuuksissa. Pisimmän työuran hän teki Raision työväenopistossa pukuompelun ja kankaankudonnan opettajana. Työuraa merkittävämpää hänelle oli yhteiskunnallisen vaikuttamisen ura sekä monipuolinen kulttuurityö erityisesti kädentaitoihin liittyen. Kunnalliset luottamustehtävät alkoivat jo 60-luvun alussa. Uransa aikana hän toimi muun muassa terveyslautakunnassa, kirjasto- ja kulttuurilautakunnassa, kunnan valtuustossa ollen mm. valtuuston puheenjohtaja vuosina 1985–1990. Lisäksi hän toimi pitkään Vakka-Suomen mielisairaalan huoltopiirin liittovaltuustossa sekä Turun Osuuskaupan hallinnossa ollen mm. hallintoneuvoston jäsen vuosina 1990–1998. Kulttuurityön saralla Leila Puttaan suurimpia saavutuksia on epäilemättä Maskun seudun kansallispuvun aikaansaaminen vuonna 1985. Hän kokosi museolähteistä aineiston, jonka pohjalta suunnitteli puvun kansallispukuneuvostolle hyväksyttäväksi. Toinen tärkeä kulttuuripuolen työ on ollut Masku-Seuran puitteissa Maskun Rosariumin perustaminen ja hoito useiden vuosien ajan. Siellä Leila Puttaa uurasti monet vuodet puolisonsa Aapon kanssa istuttaen ja hoitaen ruusuja. Tärkeimpinä harrastuksina Leila Puttaalla oli käsityöt hyvin monipuolisesti ja rakkaan kesämökin Aapolan puutarhan hoito Vehmaalla. Perheensä ainoana lapsena Leilalle oli sukulaisverkostot ja ystävät tärkeitä. Sukututkimus kiinnosti häntä myös ja hän keräsikin vuosien mittaan laajan aineiston tietoja ja muun muassa lehtiartikkeleita omasta ja puolisonsa suvusta. Leila Puttaata jäivät kaipaamaan puoliso ja kolme tytärtä perheineen. Hanna Puttaa-Vuoriluoto sekä Kristiina Juvas ja Leena Puttaa-Sollo