Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Nätisti kulkeva Caravelle ei tykkää tietöyssyistä

– Kai se jokin villitys oli, nousiaislainen Jens Zauche arvelee. Hetken aikaa mies miettii, mahtoiko legendaarinen viidenkympin villitys iskeä muutaman vuoden myöhässä. Syy pohdintaan on se, että kotitalon takapihalla Rästäsmäessä köllöttelee pressun alla Renault Caravelle -merkkinen avoauto. Kesähankinta on vuosimallia 1964. Jos mennään automuisteloissa ensin ajassa taaksepäin, niin saksalaissyntyinen Zauche ei ole unohtanut 1980-luvun puolivälin tapahtumia. Neljä vuotta vanhempi veli ajeli 1960-luvun alkuvuosien kuplavolkkarilla. – Hän joutui kuitenkin onnettomuuteen, joten ryhdyin ajelemaan kuplalla, kun sain ajokortin 18-vuotiaana. Vanha auto oli vielä hyvässä hapessa. Kupla kävi mielessä, kun ikäauton osto alkoi menneenä suvena uudelleen kiinnostaa. – Kuplat ovat kuitenkin järkyttävissä hinnoissa ja 70-luvun mallit ovat aika rumia. Lisäksi väitetään, että ne ruostuvat äkkiä. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi apu. Kun Zauche autosivuja selasi, silmiin osui Renault Caravelle. Avoautoa valmistettiin vuosina 1958–1968. Vuosikymmenen aikana menopelin hevosvoimia pystyttiin lisäämään 35:stä 56:een. – Kyllä silloin osattiin tehdä kauniita autoja, Zauche ihastelee. Ensimmäisen kesän Renault-reissut jäivät vielä vähäisiksi. – Neljä tai viisi kertaa olen autolla ajanut niin, että kilometrejä on kertynyt muutama sata. Auto ei ole mikään raketti, mutta kahdeksankympin vauhdissa se kulkee nätisti. Kun kokeilin sataakahtakymppiä, ohjaus alkoi heilua. Töyssyistä tämä auto ei tykkää. Caravellen moottori sijaitsee takana ja etupellin alta löytyy auton kokoon verrattuna yllättävän iso tavaratila. Kyytiin mahtuu neljä ihmistä, mutta takapenkillä pitää sulloutua melko ahtaaseen tilaan. Zauche hieman harmittelee muutamia maalipinnan naarmuja. – Tämä on varmaakin ollut aluksi valkoinen, mutta nyt väri on helmimäinen. Jos kolhiintuneita kohtia yrittäisi maalauttaa, niin voi olla, että oikean sävyn löytäminen olisi vaikeaa. Jonkin verran Zauche on autokaunokaistaan ehostanut. – En kuitenkaan halua sellaista projektiautoa, jonka kunnostamiseen menee vuosikausia. Etu- ja takapään feikkilamput pitäisi saada vielä toimimaan, Zauche suunnittelee. Zauchen tietojen mukaan Renault Caravelle -autoja ei järin runsaasti Suomen teillä liiku. – Näitä ilmeisesti tehtiin noin 100 000 kappaletta. Caravelle oli kuitenkin aikoinaan melko kallis auto. Uudessakaupungissa tuli samanlainen vastaan, mutta en ehtinyt saamaan rekisterinumeroa muistiin. Konetekniikkaan perehtyneellä Zauchella on apunaan Caravellen englanninkielinen korjauskirja. – Kuvat ovat niin hyvät, että niistä saa jo paljon selville. Nykyään on helppoa, kun netissä on tietoa tarjolla. Zauche esittelee, kuinka näppärästi auton rättikaton saa kasaan. – Tällä ei talvella ajeta, kun autossa ei ole edes talvirenkaita. Nyt pitäisi löytää talveksi tallitilaa, sillä näin hienoa autoa ei viitsisi pressun alla säilyttää.