Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kuin Edelfeltin maalauksesta – Hiunjärvellä unohtuu, että ympärillä on kaupunki

Syyslomalla mieli kaihoaa kauas, Lapin erämaille tai Savon sydänmaille. Matka-ajan voisi käyttää toisinkin. Nuotion ääressä ja patikkapoluilla ehtisi viettää enemmän aikaa, kun kohteina olisivatkin lähiseudun luontopolut. Esimerkiksi Hiunjärvi, joka on kuin minilappi Uudenkaupungin keskustan pohjoispuolella.   Hiunjärven luontopolulle on kaksi lähtöpaikkaa: Saarniston koululta sekä Juolukkatien päästä. Luontopolku sopii hyvin lapsiperheille, jossa on pieniäkin lapsia. Maasto on helppokulkuista. Saarniston koulun viereiseltä alikulkutunnelilta lenkin pituudeksi tulee vain 3,5 kilometriä ja Juolukkatien päästä nelisen kilometriä. Molemmat reitit vievät samaan kohteeseen: laavulle ja nuotiopaikalle sekä Hiunjärven lintutornille.   Reitit on merkitty hyvin. Oranssit täplät erottaa puista kaukaa. Luontopolulle voi lähteä vaikka hämärään aikaan tasku- tai otsalampun kanssa, sillä Saarniston koululta reitti on merkitty myös heijastimin. Idea on hauska ja tekee lapsista retkestä vielä jännittävämmän. Kuuset näyttävät hämärässä kuin tanssivalta hahmoilta. Leveät helmat heiluvat tuulessa. Retkiseurueemme nuorin patikoija oli 7-vuotias. Ekaluokkalainen valisti meitä jo suurella tietämyksellään. Kai tiesitte, että koivun tunnistaa seepramaisesta runkokuviosta ja että kastemadolla ei ole muuten sarvia? Hirvellä on sarvet ja sille voi kasvaa myös parta.     Luontopolku kulkee kangasmetsän poikki. Lintutornissa maisema avautuu. Värit ovat kuin Albert Edelfeltin maalauksissa, ruskankeltaisia puita, omenapuumaisia tunturikoivuja ja kalliolla pallero- ja hirvenjäkälää. Ruovikkoinen järvi on pitkälle umpeen kasvanut ja siellä jossain huutaa kuikka. Jälkikäteen on pakko tarkistaa Birdlifen sivuilta, vieläkö kuikka voi oikeasti huudella täällä, vai tekikö mielikuvitus tepposen. Birdlifen mukaan viimeiset kuikat ovat tosiaan vasta lähdössä. Suomen yli muutti viime viikonloppuna satojatuhansia hanhia, tuhansia kuikkalintuja, tuhansia kurkia ja runsaasti muita arktisia vesilintuja. Hiunjärvellä on tähän aikaan vuodesta hyvin hiljaista lukuun ottamatta sitä yhtä kuikan krääkäisyä. Keväällä järvellä soi suuri konsertti, sillä lintulaskennoissa Hiunjärvellä on tavattu yli 75 eri lintulajia, muun muassa laulujoutsenia, kurkia, telkkiä, tukkasotkia, taivaanvuohia, metsävikloa, tavia ja ruokokerttusia.     Metsäisestä ympäristöstä löytyy helposti kuivahtaneita oksia, joista voi vuolla makkaratikun. Laavulta nousee savupatsas, siellä jo kaksi lapsiperhettä valmistelee lounasta. Kun makkaratikut on veistelty, pääsemme vuorostamme nuotiohiilloksen ääreen. Olimme kantaneet repussa sytykkeet ja puita mukanamme, mutta laavun suojassa oli iso varasto kuivia puita odottamassa retkeilijöitä. Järveltä puhaltelee kevyt tuuli. Makkara alkaa tiristä ja sen tuoksu pistää nenään. Tämän enempää ei ihminen tarvitse ollakseen elämäänsä tyytyväinen.       Hiunjärven luontopolku sopii myös pienille lapsille. Pyörätuolilla tai rattailla reittiä ei pääse kulkemaan. Polulle pääsee Saarniston koululta tai Juolukkatien päästä. Reitin varrella: nuotiopaikka, laavu ja lintutorni.   Lisätietoja löytyy täältä.