Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Lievitystä Viron kaipuuseen – Viro-lauantai tarjosi tuhdin paketin kulttuuria ja historiaa

Viron ystävät saivat helpotusta Viro-ikävään, kun Viikaisten koululla Uudessakaupungissa vietettiin Viro-lauantaita 10. lokakuuta. Joka toinen vuosi järjestetty teemapäivä on muodostunut jo perinteeksi, sillä ensimmäisen kerran sitä vietettiin jo vuonna 2004. Tuolloin tosin Viron ystäviä hemmoteltiin kokonaisen viikonlopun ajan. -Alun perin järjestimme Viro-viikonloppuja. Nykyisin tapahtuma on tiivistetty Viro-lauantaihin, joka on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Pystymme tarjoamaan yhden päivän aikana monipuolisen paketin, josta löytyy jokaiselle jotain, kertoo Vakka-Suomen Viro-seuran sihteeri Riitta Kilkku . Päivän aikana kuultiin luentoja muun muassa virolaisesta taiteesta, luonnosta ja Tarton rauhasta. -Vietämme kolminkertaista juhlavuotta, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmitusta Tarton rauhasta, ooppera- ja iskelmälaulaja Georg Otsin syntymästä ja kirjailija Jaan Krossin syntymästä, kertoo Vakka-Suomen Viro-seuran puheenjohtaja Jaana Vasama .   Viro-seuran toiminnan ideana on tehdä tunnetuksi virolaista historiaa, luontoa ja kulttuurin eri osa-alueita. Aiempina vuosina Viro-lauantain luennot ovat keränneet jopa 70-henkisiä yleisöjä. Korona on tänä vuonna karsinut yleisön määrää rajusti. -Rajoitukset ovat tietenkin vaikuttaneet myön Viron matkailuun. Viro on ollut yksi suomalaisten suosikkikohteista, sillä sinne on helppo matkustaa. Vaikka Viro onkin lähellä Suomea, siellä kokee silti olevansa ulkomailla, sillä yhtäläisyyksien lisäksi maidemme väliltä löytyy myös eroja, Jaana Vasama pohtii. Sekä Vasama että Kilkku menettivät sydämensä Virolle jo kymmeniä vuosia sitten. Vasamalla on ollut lapsesta saakka virolaisia ystäviä, ja Kilkku on opiskellut viron kieltä yliopistossa. Viro-lauantaita olivat saapuneet viettämään myös intohimoiset Saarenmaan ystävät Veli ja Arja Hiltunen . Hiltuset kokivat Saarenmaan omaksi maakseen jopa siinä määrin, että päättivät ostaa Kuressaaresta asunnon seitsemän vuotta sitten. -Ihastuimme Saarenmaahan, kun olimme Kuressaaressa kylpylälomalla. Nykyisin asun puolet ajasta Kuressaaressa ja puolet Kustavissa. Arja viettää Kustavissa hieman enemmän aikaa kuin minä, sillä hänellä on siellä harrastuksia, kertoo Veli Hiltunen. Saarenmaassa Hiltusia kiehtoo etenkin kaunis luonto. Syksyisin metsästä voi löytyä ämpärikaupalla kantarelleja. Myös itse saarenmaalaiset ovat Hiltusten mielestä aivan omaa luokkaansa koko Virossa. -Saarenmaalaisilla on aivan oma identiteettinsä. He eivät halua olla mannervirolaisia, vaan saarelaisia. Jokainen Viron ja Saarenmaan historiaa lukenut ymmärtää syyn tähän voimakkaaseen omaan identiteettiin, toteaa Veli Hiltunen arvoituksellisesti. Teemapäivässä oli muistettu myös virolainen makumaailma. 14 vuotta Suomessa asunut Helina Reiman oli saapunut myymään virolaisia tuotteita. Reiman kertoo ikävöivänsä silloin tällöin kotimaataan Viroa, mutta ikävää onneksi lievittää Laitilassa asuva tytär. -Jos mietin eroja suomalaisten ja virolaisten välillä, aivan ensin mieleen tulee se, että suomalaiset ovat rauhallisempia ja pohtivat asioita enemmän, ennen kuin ryhtyvät toimeen. Virossa työtahti ja ihmiset ovat kiireisempiä. Luulen, että tästä johtuu myös se, että Suomessa asiakaspalvelu on kohteliaampaa kuin Virossa. Asiakkaalle annetaan täällä enemmän aikaa, Reiman pohtii. Suosituista virolaisista herkuista Reiman mainitsee mustan leivän, erilaiset makkarat ja juustot ja suklaan. -Luultavasti perinteisin tarjottava kahvipöydässä on kiluleipä, eli kilohailileipä. Sitä on vuorenvarmasti tarjolla muun muassa Viron itsenäisyyspäivänä, toteaa Reiman. Jokainen Viron makuja halajava pääsee helposti makumatkalle eteläiseen naapuriin valmistamalla kiluleivän. Mustan leivän päälle sivellään voita ja asetellaan kananmunaviipaleita, kilohailifileitä ja sipulisilppua. Sitten vain nautitaan.