Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kiusaaminen alkoi uudessa koulussa – Kyläkoulusta isoon kouluun siirtyminen oli Jonna Aaltoselle rankka kokemus

Ensimmäisen luokan Jonna Aaltonen, 31, kävi pienessä Rahkmalan kyläkoulussa. –  Koulussa oli vain kolmisenkymmentä oppilasta. Yhdistelmäluokissa oli kaikenikäisiä ja sisaruksetkin saattoivat olla samalla luokalla. Pieni koulu tuntui turvalliselta. Leikkikavereitten ikä ei ollut ratkaiseva tekijä, vaan kuudesluokkalaisetkin leikkivät ekaluokkalaisten kanssa. Sitten Rakhmalan koulu paloi ja Jonnan piti siirtyä koulukavereittensa kanssa Kirkonkylän isoon kouluun, jossa luokkakoot olivat 15– 20 oppilasta, eli lähes saman verran mitä kyläkoulussa oli ollut yhteensä oppilaita. – Isossa koulussa arat tai jotenkin heikommat jäävät vaille huomiota. Jonna sai huomiota, mutta vääränlaista. Hän koki uudessa koulussa kiusaamista, joka jatkui vuosia. Kiusaaminen alkoi syrjinnällä. Hänet jätettiin aina porukasta pois. – Oli minulla omiakin kavereita, mutta eihän he uskaltaneet sanoa mitään, jotta heitä ei kiusattaisi. Vähitellen kiusaaminen alkoi saada yhä ikävämpiä piirteitä: nimittelyä, pilkkaamista ja herjaamista. Kun Jonnalla oli mamman ompelema paita, sitä pilkattiin. Kaikki vaatteet olivat ”rumia”. – Äiti osti uusia vaatteita, mutta ei se tilannetta muuttanut. – Näin jälkikäteen olen ajatellut, että henkistä väkivaltaahan se oli. Tytöt osaavat olla hirvittävän ilkeitä. Hänen elämässään sattui myös muuta, joka saattoi herkistää. Vanhemmat erosivat. – Ehkä minua pidettiin outona ja se sai kiusaajat kimppuuni, hän miettii. Nykyisin Mynämäessä asuva Jonna Aaltonen korostaa, että Vehmaa on hyvä asuinpaikka. Sama kohtalo olisi voinut edessä missä tahansa. Hän ei kertonut kiusaamisesta edes äidilleen. – Äiti olisi kiukustunut ja soittanut kiusaajien vanhemmille ja sitten olisin kärsinyt siitä jälkikäteen, hän kuvailee, miten lapsi tilanteeseen reagoi. Jonna valitteli usein vatsakipua ja poissaoloja alkoi kertyä koulusta. – Äiti on jälkikäteen kertonut, että tilanne oli hänellekin stressaava. Hän oli yksinhuoltaja ja hänen oli pakko käydä töissä. Töissä hän sitten aina jännitti, tuleeko puhelinsoitto, että olen taas ”kipeä”.   Kun Jonna oli peruskoulun viimeisellä luokalla, hänen siskonsa sairastui ja lopulta menehtyi kuukausien sairastamisen jälkeen. Se oli rankka kokemus Jonnalle, mutta hän sai vihdoin apua. Koulusta järjestettiin tukea. Lisäksi kiusaajat jättivät hänet rauhaan. – Se pahin kiusaajani tajusi yhtäkkiä, kuinka rankkaa minulla oli. Hän pyysi minua mukaan yksiin juhliin. Pelkäsin, että taasko on edessä jotain kiusaa, mutta kaikki menikin hyvin ja lopulta ystävystyimme. Jonna Aaltonen arveleekin, että koulukiusaajatkin oireilevat jotain. – Tuskin heilläkään kivaa on, vaan kiusaajatkin tarvitsisivat apua. Aaltonen kirjoitti vähän aikaa sitten koulukiusaamisestaan Kotipitäjäni Vehmaa -ryhmään Facebookissa. Hänen avautumisensa johti useisiin kommentteihin. Moni muukin kertoi omista kokemuksistaan. Jonna Aaltonen sanoo, että hänet sai avautumaan asiasta hänen ystävänsä lapsen kohtalo. Ystävä oli kuullut, että lasta on kiusattu koulussa. – Ajattelin, että nyt tämä saa riittää. Asiasta pitää uskaltaa puhua. Hän arvelee, että kiusaaminen on saanut uusia ja yhä raaempia muotoja. – Minun lapsuudessani ei ollut vielä sosiaalista mediaa. En osaa kuvitellakaan, miten sitä käytetään kiusaamisessa. – Minusta on väärin, jos kiusattu siirretään toiseen kouluun. Kiusatulla on jo muutenkin turvaton olo. Uudessa koulussa turvattomuus vain lisääntyy. Jonna uskoo, että pienissä kouluissa kiusaaminen havaitaan helpommin, kun opettajat tuntevat hyvin lapset ja vanhemmat ja lasten vanhemmatkin toisensa. Siksi hänestä on ikävää, että kyläkouluja nyt lakkautetaan. – Yhteiskunnassa pitäisi vihdoin havahtua siihen, kuinka vakavia seuraamuksia koulukiusaaminen voi aiheuttaa. Niille, jotka ovat kokeneet koulukiusaamista, hänellä on antaa yksi vinkki, miten hän on selvinnyt: – Pitää käsitellä asiaa, jotta pystyy antamaan kiusaajilleen anteeksi, päästää irti ja mennä eteenpäin. Jos asiat työntää vain pois mielestään, ne jäävät kuitenkin kiusaamaan. Jonnan avopuoliso menehtyi keväällä yllättäen. – Suuri menetys ja käännekohta elämässä laittaa miettimään omaa elämäänsä juurilleen saakka. Oman elämän arvot ja luottamus elämässä selviämiseen syntyvät jo kouluiässä, siksi jokaisen lapsuuden ja nuoruuden pitäisi olla turvallinen ja vakaa. Pelastakaa Lapset ry:n liittovaltuusto vetoaa hallitukseen, jotta hallitus sitoutuisi huolella hallitusohjelmaan kirjattuihin toimenpiteisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan syrjinnän, kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Liitosta muistutetaan, että kiusaaminen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa pitkäkestoista inhimillistä kärsimystä sekä syrjäytymistä. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa. Nuorista noin 25 prosenttia on joutunut kiusatuksi netissä ja yli 60 prosenttia on nähnyt muita kiusattavan netissä. Yleisiä nettikiusaamisen muotoja ovat loukkaavien kommenttien ja viestien lähettäminen sekä perättömien huhujen, loukkaavien kuvien, videoiden tai yksityisen tiedon levittäminen. Kiusaaminen sosiaalisessa medissa on vähemmän riippuvaista ajasta ja paikasta, ja sille on helpompi saada laaja yleisö. Kiusaamiseen netissä liittyy usein myös kasvokkaista kiusaamista. Lapset kertovat vuosia jatkuneesta kiusaamisen aiheuttamasta epätoivosta, masennuksesta, itsetuhoisuudesta ja yksinäisyydestä: koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ei ole puututtu, tai kiusaamista ei ole saatu loppumaan, vaikka koulussa ollaan siitä tietoisia. Liittovaltuusto korostaa, että kiusaamisen tunnistamista ja siihen puuttumista ei voi jättää lasten vastuulle. Vastuu lapsen suojelusta on aina aikuisilla.