Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pienen maitotilan arki on pienestä kiinni – Töyrylän tilalla maitoa tulee, mutta ei riittävästi maitoauton kyytiin

Janne Vilkanen on ottanut kotitilansa Töyrylän tilan Vehmaalla vastuulleen vuonna 1996. Sen aikaisten säännösten perusteella tila luokiteltiin elinkelvottomaksi. Janne ei ole luovuttanut, vaan on jatkanut tilan pitoa, ja on saanut tilalta perheen elannon. Vaimo Mari Vilkanen muutti tilalle vuonna 1998. Tällä hetkellä tilalla on noin 30 hehtaaria peltoa. Pelloilla kasvaa heinää ja viljaa. Sokerijuurikkaasta tilalla on luovuttu vuosi sitten. Vilkasten tila on myös maitotila, mutta viime aikoina maidontuotannossa on ollut ongelmia. Tilalla on viisi lypsylehmää, Mirakle, Missi, Niina, Ninni ja Olga, joista Mirakle ja Missi ovat ostolehmiä, Niina, Ninni ja Olga tilalla syntyneitä ja kasvaneita. Maitoa tulee, mutta sitä pitäisi tulla jonkin verran enemmän, jotta sen saisi maitoauton kyytiin. – 150 litraa on raja, pienempää määrää Länsi-Maito ei suostu hakemaan. Raja oli aikoinaan 80 litraa, ja nyt se on 150 litraa. Meillä tuotanto on pienestä kiinni. Jos lehmän poikiminen viivästyy, tai joku lehmistä sairastelee, kiintiö jää vajaaksi, Janne Vilkanen kertoo. Mari Vilkanen kertoo, että ongelmat alkoivat jo viime syksynä. Kiintiö saatiin vielä silloin täyteen, kun tilan suosikkilehmä Manteli oli remmissä mukana. Keväällä Manteli jouduttiin poikimisesta aiheutuneiden ongelmien vuoksi kuitenkin lopettamaan. – Yhden lehmän tuotanto meidän tilalla on keskimäärin 30 litraa, Mantelin kohdalla se saattoi olla 40 litraakin. Kun lisäksi toinen lehmä vaikka sairastuu, niin on aika mahdotonta saada kiintiötä täyteen, Vilkaset kertovat. Maitoa on jaettu Vilkasilta suoraan kaikille hakijoille nyt, kun sitä ei ole tullut riittävästi maitoautolle. – Rummutin asiaa Facebookissa. Ensin laitoin tiedon omille kavereille, sitten yhteen Vehmaa-ryhmään ja sitten vielä toiseen Vehmaa-ryhmään. Ensimmäisen kerran kun maidosta ilmoitimme, tankki meni päivässä tyhjäksi. Nyt viimeksi kysyntä ei ollut enää niin kovaa, ja sunnuntaina jouduin päästämään loput maidot viemäriin, Mari Vilkanen harmittelee. Tilalta suoraan maitoa saa myydä niin sanottuna tinkimaitona tietyn määrän vuodessa, mutta muualle sitä ei saa lähteä myymään. – Pakkohan meidän on jokin ratkaisu keksiä, koska ei ole järkeä lypsää maitoa suoraan viemäriin, Janne Vilkanen sanoo. – Meillä on ollut myös huonoa tuuria. Poikimiset eivät ole onnistuneet odotusten mukaan. Tällä hetkellä odotamme yhtä hiehoa poikivaksi. Pahasti pelkään, että jokin on pielessä, koska poikiminen on viivästynyt, Janne Vilkanen sanoo. Lehmän pitäisi poikia vuosittain, jotta maidontuotanto on hyvää. – Poikkeuksiakin toki on. Tiedän yhden tilan, missä lehmä ei ole poikinut viiteen vuoteen, ja silti maitoa riittää. Pääasiassa se kuitenkin vähenee, kun poikimisesta on aikaa, Töyrylän tilan isäntä kertoo. Mari Vilkanen on liittynyt Facebookissa ryhmään, jossa on mukana muitakin maitotilojen emäntiä. Vilkasten pientä lehmämäärää usein ihmetellään somessa, koska jopa 50 lehmänkin tila lasketaan pieneksi tilaksi. – Minulle sanotaan tuossa ryhmässä usein, että laittakaa nyt jo ne teidän lehmät pois. Vaikeaa niistä on noin vaan luopua, Mari sanoo. Mitään automatiikkaa Vilkasten navetassa ei ole, vaan kaikki työt tehdään perinteisesti käsin. Myös tilan työkoneet pyritään huoltamaan aina itse, jotta isoilta kustannuksilta vältytään. Janne Vilkanen sanoo, että yhtäkkisiä ratkaisuja tilalla ei voi tehdä, koska lehmien ruokavarastot on jo täytetty seuraavaksi vuodeksi. Tilalla on lehmien lisäksi tällä hetkellä kuusi hiehoa, kaksi sonnivasikkaa ja kolme lehmävasikkaa. – Hiehojen kasvatusta minulle on monesti ehdotettu, mutta en ole innostunut, koska nykyiset navettatilamme eivät sovellu hiehokasvatukseen, Janne sanoo. Pariskunnan huolena ovat olleet myös sekä Jannen että Marin sairaudet. Janne on ollut noin vuoden sairaslomalla keuhkosairautensa vuoksi, navetasta ovat huolehtineet lomittajat sekä vapaa-ajallaan Mari ja lapset. Mari on muualla päivätöissä, mutta tekee nyt koronan vuoksi töitä kotoa käsin, ja muulloinkin etätöitä monta päivää kuukaudessa. Hän on toipunut melko hyvin 13 vuoden takaisesta aivoinfarktista, mutta siitä on jäänyt näkymättömiä vaivoja, muun muassa uupumus. Tämän vuoksi Mari pitää etätöitä itselleen parempana ratkaisuna kuin Uudessakaupungissa avokonttorissa työskentelyä. – Minä olen sivutoimenani ollut rakennusalanyrittäjänä 30 vuotta, mutta sairastelun vuoksi nekin työt ovat jääneet, Janne kertoo. Perheeseen kuuluvat myös peruskoulun viimeistä luokkaa käyvä Noora-tytär sekä jo kotoa pois muuttanut 21-vuotias Roosa-tytär. – Noora on sanonut, että voisi mahdollisesti aikuisenakin asua täällä, mutta ei pitäisi lehmiä, vaan mieluummin hevosia. Hän tosin on vielä niin nuori, että mieli voi muuttua, Mari Vilkanen sanoo.