Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mannerheimin arvostus nousi sotavuosina – Pekka Visuri esitelmöi Maskussa marsalkan johtamistavoista

Professori, valtiotieteen tohtori, eversti Pekka Visuri toi keskiviikkona Maskussa esille uudenlaista näkökulmaa marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin ja kenraali Erik Heinrichsin yhteistyöstä sotavuosien johtotehtävissä. Aiheesta hiljattain ilmestynyt teos päättää Visurin kuusiosaisen kirjasarjan, joka keskittyy ylimmän sotajohdon toimintaan. – Mannerheim-tutkimus on tuottanut runsaasti kaikenlaista materiaalia, mutta yllättävän vähän on tehty tieteellistä tutkimustyötä sodan johtamisesta. Tämä saattaa selittyä sillä, että Mannerheimistä tuli jo eläessään myytti ja legendaarinen hahmo, jota katsottiin alhaalta yläviistoon, Visuri perusteli. – Lisäksi Mannerheimiltä jäi hyvin vähän henkilökohtaista kirjallista aineistoa, sillä hän tuhosi sitä tehokkaasti. Visuri kuvaili Mannerheimiä monella tavalla ristiriitaiseksi henkilöksi. – En ole pyrkinyt kirjoittamaan Mannerheimistä uutta elämäkertaa, vaan kertomaan Heinrichsin toiminnasta marsalkan apuna. Hän on jäänyt vähälle huomiolle. Esimerkiksi Matti Kassilan Päämaja-elokuvassa hänet kuvattiin tomppeliksi ja vähämerkityksettömäksi henkilöksi, mutta tämä on törkeää historian väärentämistä. Toisen maailmansodan synty jäi Pekka Visurin mukaan ikään kuin kytemään ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen rajaratkaisujen vuoksi. Kiisteltyjä rajoja ryhdyttiin rukkaamaan 1930-luvun lopulla. Hitlerin ja Stalinin neuvotteluiden salaisessa lisäasiakirjassa Suomi määriteltiin Neuvostoliiton etupiiriin. – Mannerheim oli 1920-luvulla sivussa poliittisesta toiminnasta, mutta kesällä 1939 hän oli kohonnut jo auktoriteettiasemaan puolustusneuvoston johtajana. Sitä ennen taustalla oli riitoja ylimmän sotilasjohdon ja hallituksen kanssa. Kun Suomen hallitus sai neuvottelukutsun Moskovaan lokakuussa 1939, Mannerheim ei sanonut julkisuuteen sanaakaan. Hallitukselle hän kuitenkin korosti joustavuutta neuvotteluissa, koska Suomella ei olisi ollut varaa joutua sotaan Neuvostoliiton kanssa, Visuri totesi. Suomen hallitus ei suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin Karjalan kannaksella eikä Suomenlahden ranta-alueiden luovutukseen. Marraskuussa 1939 Mannerheim kehotti hallitusta edelleen jatkamaan neuvotteluja sodan välttämiseksi. Kun hallitus ei tähän myöntynyt, Mannerheim anoi eroa puolustusvoimien komentajan tehtävistä. – Hallitus oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto vain uhkailee. Mannerheimille ei ehditty myöntää eroa, mutta jos sota olisi alkanut viikkoa myöhemmin, ylipäällikkönä olisi ollut eri henkilö. Visurin mukaan tilanne oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että Mannerheim oli ilmiriidassa hallituksen kanssa. Armeijassa kuiskuteltiin, että Mannerheim on liian vanha ja liian arka. Epävarmassa tilanteessa Mannerheim halusi toimillaan osoittaa, että hän on kova johtaja. Kun Suomi ei talvisodassa sortunutkaan, Stalin lievensi Neuvostoliiton tavoitteita. Helmikuussa 1940 Mannerheim suositteli rauhanneuvotteluiden aloittamista pikaisesti, mutta hallituksen enemmistö kannatti sodan jatkamista. – Rauhansopimus oli paras mahdollinen vaihtoehto siinä tilanteessa. Stalinille tuli kiire lopettaa huonosti mennyt sota kompromissiratkaisuun ja Mannerheimistä tuli arvostettu ylipäällikkö. Tilanne muuttui, kun Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. – Suomen kannalta Mannerheim oli avainhenkilö. Hän vakuuttui aiempien näyttöjen perusteella siitä, että Suomen pitää tukeutua juuri Saksaan, Visuri totesi. Mannerheim nimitti Heinrichsin yhteydenpitäjäksi Saksan suuntaan. Heinrichsistä tuli ensin Kannaksen ja sittemmin Karjalan armeijan komentaja Mannerheimin määräyksestä. – Suomen onnettomuus oli se, että olimme kokonaan Saksan varassa. Mannerheim tiesi, että tämä oli riski. Kun Saksaan piti luottaa, Suomi pysyi uskollisena liittolaisena. Visurin mukaan Mannerheim lähes lamaantui, kun suurhyökkäys alkoi vuonna 1944. – Hän ei kuitenkaan romahtanut, vaan ryhtyi johtamaan sotatoimia. Mannerheimiltä oli kova temppu, kun hän ilmoitti, että armeija on lyöty. Mannerheim sitoutui rauhansopimukseen, jonka mukaan Suomi hätisti saksalaiset pois maasta. – Mannerheim alkoi hoitaa suhteita Neuvostoliittoon ja hän kirjoitti YYA-sopimusluonnoksen. Neuvostoliitto ei koskaan syyttänyt Mannerheimiä, koska hänen ansionsa olivat suuret sodasta irrottautumisessa.