Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kalastaja kuivalla maalla – Ahventa tulisi, mutta se ei mene kaupaksi

Kustavilainen Aleksi Nummela ei ole kahteen viikkoon päässyt kalaan. Se ei kannata, sillä suomalainen kala ei juuri nyt käy kaupaksi. – Ahventa tulisi runsaasti, mutta kun se ei kelpaa kenellekään. Kuukauden ajan meni kaupaksi kaikki mitä tuli, mutta nyt on jouduttu pitämään taukoa. Kuhaa ei ole vielä alkanut tulla, mutta tässä peljätään, miten sen kanssa käy, hän sanoo. Nummela selittää menekin vähyyden johtuvan kotimaisen kalan hinnasta. Kauppiaat ovat tottuneet saamaan suomalaisesta kalasta paremman katteen kuin ulkomaisesta. – Norjalainen lohi määrää suurimmaksi osaksi kaiken kalan hinnan. Jos lohi on halpaa, kaikki muukin on halpaa. Jos kauppias ymmärtäisi ottaa vähän kohtuullisemman hinnan suomalaisesta kalasta, se menisi vähän eri tavalla kaupaksi. Voisi myydä vaikka saman katteen kanssa kuin ulkolaisenkin kalan. Pakkoko siitä on sadan prosentin voittoa saada, Nummela haastaa. Nummelan kotisatama on Kustavin Kalaranta, jossa sijaitsee myös hänen lapsuudenkotinsa. Isä Jouni Nieminen tarvitsi kalastukseen apua, joten pojan oli luontevaa tulla jo nuorena mukaan. Myöhemmin hän perusti omankin yrityksen, mutta isä ja poika kalastavat myös yhdessä. Kevään norssiaikaan rysäpaatteja lähtee täältä Mynälahteen kolme, joista yksi on Aleksi Nummelan. Ennen kuin hän muutti aluksen kalastukseen sopivaksi, se palveli vesibussina Kustavin ja Katanpään linnakesaaren välillä. – Olen tehnyt alumiinista itse paatteja, mutta se homma on vasta alkamassa. Talvikuukausina on aika turhaa kalastaa jään päältä, koska siinä kulut ovat isommat kuin hyöty. Talvella touhutaan paattien kanssa ja rakennetaan ja korjataan pyydyksiä, hän kertoo. Omia ovat myös kaksi silakkatroolaria, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa myynnissä. Nummela haaveili silakan pyynnistä ja ennätti jo aloitella, kunnes lakimuutos silakkakiintiöiden uusjaosta tuli kolme vuotta sitten voimaan. EU:n myöntämä koko Suomea koskeva yhteinen kiintiö jaettiin silloin toimijakohtaisesti kalastajille aiempien vuosien saalishistorian mukaan. Alalla vasta aloittelevat jäivät ilman riittävää kiintiötä. – Moni vasta aloittanut silakan kalastaja jäi tilanteeseen, ettei pystynyt jatkamaan. Siihen ei mikään valitus auttanut. Viimeiset vuodet minullakin silakan pyydystäminen on vähentynyt koko ajan, ja nyt se loppuu kokonaan. Silakkaa saa niin paljon pyydystää ennen kuin se on kannattavaa. Nummelalta ei heru kiitosta maa- ja metsätalousministeriön tekemälle uudistukselle. – Yllättäen suurin osa silakkakiintiöistä on nyt siirtynyt ulkomaalaiseen omistukseen, hän huomauttaa. Silakan sijasta Nummela on kasvattanut ahvenen ja kuhan pyyntiä, ja kalastaa myös vähemmän hyödynnettyä norssia, särkeä ja lahnaa. Vaikka tällä hetkellä heikko kysyntä vetääkin mielen maahan, hän uskoo, että keväällä viimeistään helpottaa. Kalastajat ovat keskimäärin iäkästä porukkaa, ja siinä joukossa 29-vuotias Nummela tekee poikkeuksen. Välillä häntä turhauttaa, kun uusia ajatuksia on vaikea saada läpi. Mutta on nuoresta iästä on ainakin se hyöty, ettei osaa haikailla niin sanottuja vanhoja kunnon aikoja. Katseen voi suunnata eteenpäin. – Esimerkiksi hylje on ollut riesana koko sen ajan, kun minä olen kalastanut, hän kertoo. Kalastajaksi ryhtyminen on Nummelan mielestä tehty viranomaistaholta turhan vaikeaksi, mutta hän toivottaa silti halukkaat tervetulleiksi. – Melkein kannattaa ensin mennä jonkun toisen tykö katsomaan, kuinka homma tehdään. Minultakin kyseltiin kesällä Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksesta, olenko halukas ottamaan oppipojan kisällimeiningillä. Mielellään olisin sen tehnyt, mutta eipä ole täällä vielä ketään näkynyt.