Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kustavissa auringonkukka hyödynnetään rehuksi – Koko kasvi on ravintoarvoiltaan erinomainen

Aila-myrsky ja sen jälkeiset sateet eivät tehneet hyvää Mira Peltomäen auringonkukkapellolle Kustavissa. Kasvusto on laossa, eikä sitä ole voinut tänä vuonna puida koneella. – Tämä on viides vuosi, kun viljelemme auringonkukkaa. Olemme kokeilujen kautta opetelleet koko prosessin ja nyt me sen osaisimme, hän kertoo. Tuleentuneet kukinnot on jouduttu nyt keräämään käsin. Siemensato ei tänä vuonna ollut kummoinen hitaasti alkaneen kasvukauden takia, ja reilun hehtaarin pellolta saatiin talteen noin 1 000 kiloa siemeniä. – Näen mielelläni vähän vaivaa, kun tiedän, miten vuohet tykkäävät. Meillä on 28 vuohta, joista 14 on lypsävää, hän kertoo.   Normaalisti kukinnon puimisen jälkeen pellolle ajaa niittosilppuri, ja lopusta kasvista tehdään viherrehua paaleihin. Auringonkukassa ravinteita on hyvin varressa asti, ja siitä tehdyn viherrehun ravintoarvo on parempi kuin tuoreheinässä. Jotain tänä vuonnakin onnistuu täysin odotusten mukaan. Peltomäki kulkee pellolla vesurin kanssa ja lastaa peräkärryn täyteen kukkia varsineen. Muinakin vuosina ennen kasvin tuleentumista ja koneellista puimista hän ensin kerää haluamansa kukat talteen sellaisinaan. Kuivattu kasvi maistuu talvikuukausien aikana vuohille. – Varaan sitä kaksi kiloa eli noin 2–3 kukkaa vuohta kohti päivässä. Osalle kutuista varren tyviosa on liian sitkeää, mutta esimerkiksi meidän pukille sekin on herkkua, hän kertoo. Peltomäki asui aiemmin Saksan Alpeilla, jossa vuohien pito oli tavallista. Tavallista oli myös auringonkukkien viljely vuohille rehuksi. Suomessa auringonkukkaa ei osata hyödyntää, mikä on Peltomäen mukaan sääli. – Puimurille auringonkukan puiminen on kova homma, ja siitä tulee aikamoinen sotku. Karjatilalle sitä voisi ajatella, mutta ei ehkä muulle maanviljelijälle. Auringonkukka on erinomainen maanparannuskasvi, joten voisihan maanviljelijä vaikka tehdä yhteistyötä karjatilallisen kanssa ja ottaa eläimet pellolle syömään, hän näkee. Ensimmäisenä vuonna Peltomäki aitasi oman peltonsa, ja vuohet saivat laiduntaa siellä. – Sen jälkeisenä vuonna se pelto oli meidän paras peltomme. Auringonkukka on erittäin humuspitoinen kasvi, ja se sitoo typpeä samalla tavalla kuin palkokasvit. Lisänä olivat myös vuohien papanat, hän kertoo. Kustavin Ankkalinna -luomutilalla viljellään myös ohraa, kauraa, härkäpapua, hernettä ja sinilupiinia. Auringonkukkaa on joka vuosi reilun hehtaarin verran eri pellolla vuoroviljelyn periaatteella. Tänä vuonna auringonkukat kasvoivat Kustavintien varressa lähellä keskustaa. – Ajattelimme, että siitä on silmäniloa ohikulkijoille. Toisaalta kukkien poimijat ovat aiheuttaneet meille ongelmia. Olemme laittaneet pellon reunaan kieltokylttejä, mutta ne on heitetty ojaan. Osa ihmisistä ei millään usko, ettei auringonkukkien poimiminen kuulu jokamiehenoikeuksiin. Pellolle meneminen ja kerääminen on sallittu silloin kun esillä on siitä kertova kyltti tai maanomistajalta on kysytty suullisesti lupa, Peltomäki muistuttaa.